Nyystölän kartanon isäntä, paroni ja eversti Gustav Horn oli seudun suurin herra isonvihan jälkeen. Niinpä hänen nimensä pulpahtaa tuon tuosta esiin 1700-luvun käräjäpöytäkirjoista. Hornin suku oli myös valtakunnallisesti vaikutusvaltaista, mutta näissä pakinoissa keskityn kotoisiin asioihin.

Joulu 1732 oli levoton Nyystölän kartanossa. Rakuuna Perttu Dillman – joka oman käsityksensä mukaan oli vain lievästi päihtynyt – rähinöi joulupäivän iltana. Ensin hän hyökkäsi Hornin kalastajana työskennelleen Heikki Yrjönpojan kimppuun. Heikki oli pilanpäiten paininut rakuunan veljen kanssa ja päässyt niskan päälle. Perttu oli siitä suuttunut niin, että Hornin vävyn herra Fahlertin piti mennä väliin [nimen pitäisi varmaankin olla Phaler].

Perttu ei kuitenkaan luovuttanut, vaan hyökkäsi sisällä uudestaan Heikin kimppuun. Jälleen Fahlert erotti heidät toisistaan. Siitä Perttu raivostui niin, että hän alkoi hakata puulla Hornin kamarin ovea ja huutaa: tule ulos, senkin vanha hunsvotti ja sikakoira! [svinhund on villisian metsästykseen koulutettu koira].

Rakuuna Dillman tuomittiin seuraavilla käräjillä joulurauhan rikkomisesta Kustaa Vaasan vuonna 1538 antaman säädöksen perusteella 40 hopeamarkan sakkoon. Paronin solvaamisesta ja kalastajan pahoinpitelystä tuli lisäksi 6 markan sakko kummastakin. Kaikki sakot määrättiin joulun takia kaksinkertaisina. Lisäksi hänen piti esittää paronille julkinen anteeksipyyntö ennen käräjien päättymistä. Jos hän ei pystyisi maksamaan, sakot muunnettaisiin raipparangaistukseksi. Vielä lisäksi hänen piti korvata paronin oikeudenkäyntikulut, yksi taalari 16 äyriä.

*

Samoilla käräjillä setvittiin myös Kauratteella ensimmäisenä adventtina tapahtunutta välikohtausta. Postin nuori isäntä valitti, että hänen isänsä äiti, joka asui Postissa itsellisenä erillisessä rakennuksessa, oli lyönyt hänen vaimoaan Sohvi Ristontytärtä kasvoihin, niin että Sohvilla oli sen jälkeen silmä mustana. Anna jätti kuitenkin saapumatta käräjille. Lautamiesten mielestä Anna oli niin terve ja hyväkuntoinen, ettei käräjille tuloon ollut laillista estettä. Rikosasiaa ei voitu ratkaista vastaajan poissaollessa. Niinpä hänelle määrättiin yhden taalarin sakko poissaolosta ja hänet velvoitettiin saapumaan seuraaville käräjille 10 taalarin uhkasakon nojalla. Lisäksi kruunun virkailijan piti karkottaa hänet kylästä enempien järjestyshäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi. Seuraava pöytäkirja on vasta syksyltä 1734. Silloin tuomittiin Annika Heikintytär Kauratteella poissaolevana kolmen markan sakkoon siitä, että hän oli nimitellyt Heikin vaimoa trulliksi.

*

Tapaninpäivänä oli jo halvempaa. Jahtivouti Samuel Samuelinpoika myönsi pikaistuksissaan lyöneensä Ritta Söfringintytärtä kymmeneltä tapaninpäiväniltana vuonna 1738. Riitta sai mustelman ja kaksi pientä haavaa. Maksettavaa tuli kaksi taalaria mustelmalta sekä kummaltakin haavalta. Lainsäädännön muutos näkyy siinä, että varojen puutteessa rangaistus muunnettiin nyt neljän päivän vankeudeksi vedellä ja leivällä, eikä raipaniskuiksi kuten vielä vähän aiemmin.