Ruotsin aikana ja vielä kauan sen jälkeenkin käräjäpöytäkirjat kirjoitettiin ruotsiksi. Suorissa lainauksissa on kuitenkin myös suomea. Jotkut kirjurit osasivat hyvinkin suomea. Koska ihmisten puheita lainattiin suoraan lähinnä kunnianloukkausjutuissa, nämä suomenkieliset katkelmat tuppaavat olemaan roisia kieltä. Varoitan siis jo etukäteen, että artikkeli voi järkyttää herkimpiä lukijoita.


Vaikuttaa siltä, että myös säätyläiset käyttivät suomea joskus, kun ruotsin kielestä ei löytynyt sopivaa ilmaisua.


Padasjoen aateliset osasivat jonkun verran suomea, jos tilanne niin vaati. 1700-luvun puolivälissä luutnantti Berndt Phalerin 18-vuotias poika Gustaf Berndt Phaler tappeli serkkunsa, vänrikki Mauritz Magnus Brömmertin (oik. Brummer) kanssa. Phaler löi Brömmerttiä kirveen hamarapuolella selkään. Brömmert sai Phalerilta kirveen pois, mutta Phaler ei pitänyt siitä, vaan vaati kirvestään takaisin. Siinä yhteydessä hän tuli käyttäneeksi vänrikistä ilmaisuja Urmas Witunpoica ja Huorriencoinaja.

Nimittely ei ollut täysin vailla todellisuuspohjaa. Brömmertin viinaan menevä ja korviaan myöten velkaantunut isä oli leskeksi jäätyään saattanut raskaaksi ja kihlannut piikansa. Appiukko Gustaf Horn yritti saada kihlauksen purettua oikeusteitse sillä perusteella, että avioliittolupaus oli annettu alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta epäonnistui.

Serkuksista kumpikin sai sakot, mutta varattomana Phaler suoritti omansa muunnettuna kahdeksaksi päiväksi vankeutta Hämeenlinnassa.

***


Padasjoen nimismies Klaus Pietarinpoika kertoi vuonna 1665 kuulleensa seuraavan sananvaihdon Tuomas-nimisen sotilaan ja Martti-nimisen siltavoudin välillä.


Mitä Hauhoilda cuulu, Tuomas kysyi.


Ämmäs tappeli ja Carlen poica, Martti vastasi.


Tuomas siihen että:


Jos hän minun ämmäni löi, nijn minä lyön hänen iällens nijn ettej hänen ikänäns minua kyttämän, ejkä nauraman pidä.


Kyseinen Carle oli Klaus Pietarinpojan veljenpoika Kaarle Heikinpoika Tuuloksen Kouvalasta. Kaarlea kutsuttiin siis Kaarleksi.

***


Sysmässä tutkittiin maaliskuussa 1657 ylimääräisillä käräjillä lainlukijan rengin tekemää tappoa.


Pöytäkirjaan on tallentunut renki Maunu Erkinpojan, lampuodin pojan Tapani Heikinpojan ja mylläri Reko Matinpojan repliikkejä. Maunu oli taposta syytetty ja Tapani uhri.


Tapani sanoi:

Maunu älä jätä, ole mies miestä wastan,


ja


Reko welien, Tule ulos cansan


Staffan veliseni, eipä sinun ole minun canssani mitäkän tekemistä, mutta sen jota minä löin, Maunu sanoi.


Täälläkö se sen poika on, astu [?] jos ikänä mies olet, sanoi mylläri Reko.


Muuten ruotsinkielisessä pöytäkirjassa Maunu oli Måns ja Reko oli Grels. Suorat lainaukset kertovat, mitä nimiä ihmiset ovat itse käyttäneet. Siitä on vain vähän tietoja Ruotsin ajalta. Virallinen väestökirjanpito oli nimittäin pääosin ruotsiksi ja se on aivan eri asia kuin todellisuus. Henkikirjat alkavat vuodesta 1634, vanhimmat säilyneet kirkonkirjat alkavat paikkakunnasta riippuen 1600-luvun lopulta tai 1700-luvun alkupuolella. Kirosanahistorian lisäksi tuomiokirjoista voi tehdä jännittäviä havaintoja myös nimistöstä.


***


Samoihin aikoihin sysmäläinen isäntä paheksui ruotusotamiehen ruokahalua seuraavasti:


Jo sinun Perkel nijn on turwotanut, ette Cachden miehen Ruan syöt ia et sitteken täyten tule!


***


Yrjö Matinpoika oli talollinen, lähes 70-vuotias leskimies ja Anna Pekantytär sotilaan vaimo. Yrjöllä oli tapana käydä Anna Pekantyttären mökissä Annan miehen ollessa komennuksella Helsingissä. Yrjö laittoi mennessään oven hakaan, mutta hänen 9-vuotias tyttärensä Riitta ylettyi katsomaan ikkunasta sisään. Myöhemmin Riitta kertoi nähneensä torpassa kaksikerroksisen ihmisen. Alempi oli Anna, ylempi Yrjö. ”Nussi paremmin, vanha coira, kuins nussit”, Riitta kertoi kuulleensa Annan kannustaneen Yrjöä.


Yrjö löi vanhempaa tytärtään Marjaa vasikannahalla, kun Marja nimitteli Annaa isänsä huoraksi. Myöhemmin Yrjö heilui kirveen kanssa niin että Marjan käsivarren luu murtui.


Maineensa puhdistamiseksi Yrjö ja Anna haastoivat Yrjön vanhemman tyttären, pojan vaimon ja piian käräjille perättömien huhujen levittämisestä. Oikeus ei pannut paljon painoa pikkutytön kertomukselle. Muita todistajia tapaukselle ei ilmaantunut. Asiaa käsiteltiin parinkin vuoden käräjillä, mutta ratkaisua en ole löytänyt. Yrjö ei elänyt enää monta vuotta tapauksen jälkeen.