Ruhan yksinäistalo sijaitsi aivan Savon rajoilla nykyisessä Joutsassa. Se pysyi sitkeästi saman suvun hallussa. Historian harrastajalle syntyy helposti sellainen tuntuma, että syrjäiset yksinäistalot pysyivät paremmin suvussa kuin vanhojen kylien talot. Vertailukohtina tulevat mieleen esimerkiksi Jämsän Hassi ja Kuhmoisten Pihlajalahti.

 

Vanhin tunnettu Ruhanen oli nimeltään Olli Ollinpoika. Ollilla oli ilmeisesti ainakin neljä poikaa: Pauli, Matti, Lauri ja Olli. Maa- ja henkikirjojen avulla muodostuu seuraava mieslinja:

 

Olli Ollinpoika isäntänä vuoteen 1542

Lauri Ollinpoika 1551-1591

Mikko Laurinpoika 1592-1652; vaimo Reetta Jaakontytär (Sysmän kk 1669).

Martti Mikonpoika 1653-1656; vaimo Kaarina

Nuutti Martinpoika Ruhanen 1675-1692; vaimo Riitta

Pietari Nuutinpoika Ruhanen, vaimo Kaarina.

 

Pietari Nuutinpoika kuoli 21.3.1742. Kirkonkirjan mukaan hän oli kuollessaan 92 vuoden ikäinen.

 

Ruhan perinnöstä riideltiin Sysmän käräjillä suuri osa 1750-lukua, joten aineistoa on runsaasti. Asukkaille valkeni vasta tuolloin, että Ruha oli merkitty isonvihan alla maakirjaan kruununtilaksi. He onnistuivat kuitenkin todistelulla saamaan Ruhan takaisin perintötilaksi. Siinä yhteydessä talon todettiin olleen samalla suvulla ikimuistoisista ajoista, mikä varmistaa yllä olevan sukujohdon. Sivumennen mainittakoon, että Ruha ei ole ainoa perintötila, joka on virheellisesti muutettu 1700-luvun alussa kruununtilaksi niin, että se on tullut ilmi vasta myöhemmän perinnönjaon yhteydessä. Samanlaisia havaintoja ovat tehneet muutkin.

 

Pietari Nuutinpojan lapsista Vappu (k. 1778 Kähäri, Sysmä) oli naimisissa Yrjö Pertunpojan kanssa (s.n. 1685, k. 12.5.1748). Talon jäätyä vanhemmalle veljelle Vappu ja Yrjö saivat asuttavakseen Ruhan torpan. Isänsä kuoltua Yrjön ja Vapun vanhin poika Heikki (s.n. 1724, k. 16.9.1783) ei voinut tai halunnut jäädä enonsa torppariksi, vaan koko perhe Vappu-vanhus mukaanluettuna lastattiin muuttokuormaan suuntana länsi. Heikki päätyi torppariksi Päijänteellä Sysmän edustalla sijaitsevalle Kähärinsaarelle. Torppa kuului Käenmäen kylään. Heikin vaimo oli Anna Yrjöntytär (s. 1735, k. 16.5.1790), jonka tausta on toistaiseksi tuntematon.

 

Heikki oli haastettuna käräjille Kuhmoisissa suuressa paloviinajutussa vuosina 1775 ja 1776. Vuonna 1774 oli säädetty, että valtiolla on yksinoikeus viinanpolttoon. Paikallisviranomaiset alkoivat innolla jahdata kotipolttajia. Into perustui siihen, että virkamies sai osansa sakoista, jotka olivat varsin tähtitieteellisiä. Kruununvouti ja -nimismies Johan Favorin oli tavoittanut Heikin ja sysmäläisen Kaisa Matintyttären Päijänteen jäältä ja takavarikoinut Kaisalta kolme kannua paloviinaa. Viina oli viety säilytettäväksi Kauppilan kellariin, josta osa siitä oli kuitenkin hävinnyt. Kauppilan Simo Simonpoikaa vaadittiin vastaamaan kadonneesta viinasta. Heikki selitti olleensa Kuhmoisissa olkia ostamassa ja törmänneensä Kaisaan vain sattumalta Päijänteen jäällä ja kiisti, että hänellä olisi mitään tekemistä viinan kanssa. Nimismies myönsi, että viina löytyi Kaisan reestä, mutta Heikki oli hänen mielestään käyttäytynyt epäilyttävästi. Kaisa selitti, että viina oli vanhaa ja valmistettu ennen kieltolakia. Hänen aikomuksenaan oli ollut vaihtaa se elintarvikkeisiin. Myöhemmin osoittautui että Pälsilän 17-vuotias, eli silloin vielä alaikäinen poika Samuel oli ottanut viinan. Kaisa tuomittiin sadan hopeataalarin sakkoihin tai vaihtoehtoisesti pakkotyöhön Turun kehruuhuoneeseen. Samuel Juhonpoika sai kymmenen paria raippoja. Heikki vannoi syyttömyyttään ja hänet vapautettiin syytteistä.

 

Heikin tytär Leena (s.n. 1768, k. 27.11.1821) vihittiin noin vuonna 1785 Juho Petterinpojan (s. 3.6.1763, k. 19.4.1809) kanssa. Juho oli torpparin poika naapurisaarelta Töijensalosta. Juho ja Leena muuttivat Sysmästä Kuhmoisiin alkukesällä 1802 ja asettuivat Kissalaan, joka oli Puukilan talon osa. Juhon isännyys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Leskeydyttyään Leena avioitui uudestaan 1811 ja talon isännyys siirtyi aikanaan vävylle. Seppo Unnaslahti on selostanut Kissakulman historiaa kirjassaan Kirkonkylästä kaskimaille, joten Kissalan myöhempiä vaiheita on tarpeetonta toistaa tässä.

 

Kissalan Juhon vaimo Leena Heikintytär oli siis isänsä Heikki Iso-Kähärin kautta Joutsan Ruhasia. Sysmäläinen esi-isä on yleensä huono uutinen kuhmoislaiselle sukuharrastajalle, koska usein sukuhistoria jää puutteellisten kirkonarkistojen takia lyhyeksi. Esimerkiksi Juho Petterinpojan isovanhemmista tiedämme vain, että äidinisä oli Töijensalon torppari Mikko Laurinpoika. Kissalan Leenan suku on kuitenkin onnekas poikkeus. Leenan kautta Kuhmoisiin johtavassa sukulinjassa sysmäläisyys jäi yhden sukupolven mittaiseksi välivaiheeksi. Tässä sukulinjassa Ruhasten suku vaelsi yli 70 km lounaaseen Päijänteen vastarannalle Kuhmoisiin. Siellä Juhon ja Leenan lapsista sikisi viriilejä sukuhaaroja.

 

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Päijänteen yli: Ruhasta Kissalaan. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 20.3.2018.