Kuhmoinen oli kaksikeskuksinen jo keskiajalla. Noin kilometrin päässä kirkolta pohjoiseen sijaitsi Päijälän kylä, jonka läpi kulkevaa tietä nykyään sanotaan Päijälänraitiksi. Olen aiemmin kirjoittanut Päijälän Hukin ja Junterin talojen ja sukujen historiasta. Nyt on vuorossa Muurahainen raitin pohjoispäässä.

Muurahaisen talo sai vuonna 1667 uuden isännän ja emännän Jaakko Tuomaanpojasta ja hänen vaimostaan Kertusta. Jaakko Tuomaanpojan isä oli Kalholan Tuomas Yrjönpoika (isäntänä 1634-1665). Vuonna 1672 Jaakon veli Nuutti tuli Muurahaiseen yhtiömieheksi vaimonsa Vappu Matintyttären kanssa. Kolmas veli Risto Tuomaanpoika jatkoi Kalholan isäntänä isänsä jälkeen. Samoja Kalholan veljeksiä oli myös Junterin Perttu Tuomaanpoika (kk 1687).

Nuutti Tuomaanpojalla oli ainakin kolme tytärtä, joista Elina asui 1750 Arrakoskella (sk 1750). Kenties hän oli sama Elina, joka eli vuonna 1727 nuorena leskenä Päijälässä ja jota kehotettiin syyskäräjillä hankkimaan palveluspaikka.

Jaakko Tuomaanpojalla oli pojat Matti ja Yrjö. Matti oli ilmeisesti se Matti Jaakonpoika, joka oli talvella 1682 käräjillä Heikki Laurinpojan (Hukki) ja tämän äidin Kaarina Simontyttären puukottamisesta. Heikki ja Kaarina selvisivät haavoilla. Matti joutui maksamaan parturin palkan – parturille kuului tuolloin myös haavojen sidonta.

Kenties samoja veljeksiä oli myös Elias Jaakonpoika, joka oli Väkkärän (nykyään Vekkaila) isäntä Petter Boux'n jälkeen vuodesta 1691. Läänitysherra Fabian von Adrikasin entinen vouti Boux oli yrittänyt tehdä Väkkärästä ratsutilan huonolla menestyksellä. Elias ja Boux kuolivat kumpikin suurena nälkävuonna 1697. Väkkärä joutui kersantin virkataloksi, mutta Eliaan suku ei sammunut, vaan tilalla asui 1700-luvulla hänen jälkeläisiään. Muurahaisen Jaakko Tuomaanpoika olisi lähin vaihtoehto Eliaan isäksi. Vaikka Väkkärä ja Muurahainen olivat maakirjassa eri kylää, ne olivat maantieteellisesti lähinaapureita. Valitettavasti sukulaisuuden varmentavaa tietoa ei ole löytynyt.

Matti ja Yrjö Jaakonpoika sopivat kesällä 1698 tilavaihdosta siten, että Matti muutti Suurijärven Vinnilästä Muurahaiseen ja Yrjö puolestaan Vinnilään. He olivat nimittäin äitinsä puolelta Vinnilän sukua. Tämän avulla voidaan päätellä, että Jaakko Tuomaanpojan vaimo oli Vinnilän Kerttu Sipintytär.

Muurahaisen pojista Yrjö kulutti elämänsä käräjöintiin niin että pirttiviljelmä jäi hoitamatta. Yrjö riiteli vuosia Vinnilän tilan omistuksesta edellisen isännän tyttärien ja näiden miesten kanssa. Lopulta Vinnilä jäi Liisa Matintyttärelle ja Petteri Simonpojalle, jonka isä oli kupariseppä Pihlajalahden Seppälästä. Yrjö muutti Tapialaan ja kuoli siellä vailla rintaperillisiä. Hänen leskensä Maria Vilpuntytär jatkoi käräjöintiä vielä isonvihan jälkeen. Yrjö jätti omaisuutensa toisen serkkunsa Maria Matintyttären miehelle Hermannille ja sekin aiheutti käräjäreissun vuonna 1726. Tästä olen kertonut Pukkalaa käsittelevässä artikkelissa.

*

Matti Jaakonpoika puolestaan oli koko ikänsä erilainen ja poistui elämästä omatoimisesti. Matti oli naimisissa Kaarina Erkintyttären kanssa ja heillä oli poika Yrjö (s.n. 1699, k. 21.5.1775), joka jatkoi Muurahaisen isäntänä.

Matti Jaakonpoika herätti vielä kuolemansa jälkeen suurta huomiota paikkakunnalla. Hän katosi 1740-luvun puolivälissä, ollessaan noin 80-vuotias. Kesällä 1755 sudenpesää etsivät pojat löysivät hänet. Luuranko roikkui isossa kuusessa kahden neljännespeninkulman eli noin viiden kilometrin päässä kylästä. Paikka lienee ollut jossain Päijälän luoteispuolella, joka oli silloin asumatonta metsäseutua.

Lautamiehet Juho Rekonpoika (Kopola) Päijälästä ja Juho Heikinpoika (Kauppila) Äkämäestä olivat oikeuden kuultavina, kun Matin kuolinsyytä selvitettiin. Matin kerrottiin olleen nuorena uhkarohkea. Matti oli myöhemminkin kiivasluonteinen. Hänen kerrottiin usein riidelleen miniänsä ja lastensa kanssa ja hyökkäilleen näiden kimppuun jonkun astalon kanssa, mutta todistajat kiistivät, että hänen ymmärryksessään olisi ollut vikaa.

Syksyllä 1744 Matti oli yrittänyt hukuttautua, mutta hänet oli saatu kiskottua kuiville. Mikonpäivän tienoilla hän oli puukottanut itseään rintaan. Seuraavana vuonna hän oli poistunut kotoaan eikä palannut enää koskaan. Synkässä korpikuusikossa hän sai kenenkään häiritsemättä toteuttaa köyttä käyttäen sen mikä ei ollut veden tai teräaseen avulla onnistunut.

Oikeus katsoi Matin riistäneen oman henkensä täydessä ymmärryksessä ja määräsi pyövelin hautaamaan luut metsään.

*

Dramaattiset tapahtumat Muurahaisessa eivät loppuneet tähän. Matin pojanpoika Heikki Yrjönpoika kuoli seuraavana vuonna vain 22-vuotiaana. Seuraavilla syyskäräjillä Heikin leski Vappu Tuomaantytär vaati puolta talosta tai vaihtoehtoisesti vuoden ja neljän kuukauden piianpalkkaa apeltaan Yrjöltä. Yrjö kiisti luvanneensa Heikille osan talosta. Hänellä oli tiemmä muitakin lapsia. Palkkavaatimukseen Yrjö vastasi, ettei hän ollut ottanut Vappua piiaksi vaan miniäksi.

Vappupa veti esiin kenttävääpeli Tauben todistuksen, jossa Taube kertoi Vapun ja Heikin häissä kuulleensa Heikille luvatun Muurahaisesta maata. Aatelismiehen todistus ei kuitenkaan auttanut. Koska Muurahainen oli kruununtila, käräjillä ei voitu ottaa sen omistukseen kantaa. Ja koska palkkavaatimus oli maavaatimuksen kanssa vaihtoehtoinen, siitäkään ei voitu päättää mitään. Vapulle ei jäänyt edes luuta kouraan.

Seuraavalla vuosikymmenellä Muurahaisen talossa asui uusi perhe. Yrjö Matinpoika eli viimeiset vuotensa itsellisenä ja kuoli kirkonvaivaisena. Kokonaan suku ei kuitenkaan Muurahaisesta hävinnyt. Yrjön tytär Katariina (s. 1725) ja vävy Petteri Petterinpoika asuivat vuodesta 1757 Muurahaisen puolikkaassa eli Nuutissa. Sitä ennen he olivat asuneet Pussin lampuotitilalla. Vaikka Muurahaisen taloa ei ollut aiemmin virallisesti jaettu, sitä viljeli jo 1600-luvun lopulla yhtiömiehinä kaksi veljestä. Nuutin talo lienee saanut nimensä Nuutti Tuomaanpojasta, joka oli toinen näistä yhtiömiehistä. Yrjö Matinpojalla oli myös tytär Maria, jonka puoliso oli saman kylän Yrjö Mikonpoika Leissala, vanhemmat tyttäret Vappu (kotona 1726) ja Sohvi (kotona 1732) sekä poika Matti. Matin vaimo Kerttu Heikintytär kuoli nuorena vuonna 1754, eikä Matin myöhemmistä vaiheista ole toistaiseksi tietoa.

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Muurahainen Päijälänraitilla. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 24.4.2018.