Pukkalan eli Lukkarin talo Kuhmoisten Tapialan kylässä on merkitty maakirjaan vuodesta 1594. Sen isäntä Tuomas Niilonpoika valitti kesällä 1611, että kappalainen oli pahoinpidellyt häntä lyömällä ja tukasta kiskomalla. Talo sai ilmeisesti nimensä siitä, että Tuomas toimi lukkarina. Pukkalan isäntiä olivat:

Tuomas Niilonpoika 1594-1599, 1607-1627

Heikki Tuomaanpoika 1628-1672, vaimo Kerttu Pietarintytär

Lauri Heikinpoika 1644-50, 1673-1682, vaimo Vappu

Risto Laurinpoika 1683

Yrjö Laurinpoika 1684-93, vaimo Sohvi

Kalle Yrjönpoika 1694, 1707-, vaimo Liisa

Heikki Tuomaanpojasta on säilynyt hieman enemmän tietoja kuin isästään. Syyskäräjillä 1640 hänen mainittiin muuttaneen uudelle tontille. Heikki oli pitkään lautamiehenä. Vuonna 1667 vahvistettiin hänen viimeinen tahtonsa. Siinä mainitaan kolme lasta: Pukkalan nuori isäntä Lauri Heikinpoika, pikkuveli Simo, joka oli Venttolan isäntä vuodesta 1654, ja tytär Kerttu.

Pukkalan testamenttia käsiteltiin seuraavan kerran talvella 1684. Yrjö Laurinpojalle jäi muun muassa isän viinapannu. Lisäksi mainittiin Laurin pojat Risto ja Elias sekä tyttären mies Jaakko Simonpoika. Kyseessä oli ilmeisesti Saksan talon Jaakko Simonpoika, joka kuoli nälkään 1690-luvulla. Hänen vaimonsa nimi oli Sohvi ja myös Pukkalassa oli sopivasti sen niminen tytär vuonna 1673.

Yrjö Laurinpojan perinnönjaosta ei ole löytynyt asiakirjoja, joten hänen kaikkia perillisiään ei ehkä tunneta. Asutusluettelossa mainitaan Tuomas (1691) ja Kalle (1694). Lisäksi talvikäräjillä 1752 mainittiin Erkki Kallenpojan tädit eli Kalle Yrjönpojan sisaret Maria ja Kerttu Yrjöntytär. Kerttu oli Suurijärven Heimalan vanhaemäntä (k. 1733) ja Maria (k. 1733) eli ilmeisesti naimattomana samassa paikassa.

Kalle Yrjönpojan lapsista tunnetaan kirkonkirjojen kastettujen luettelon perusteella Yrjö, Juho ja Aune (kaikki kastettiin kerralla 28.12.1691), Erkki (kastettiin 27.4.1693), Simo (kastettiin 13.10.1695) ja Martti (kastettiin 30.10.1698).

Vuoden 1710 kieppeillä Pukkala näyttää joutuneen Vinnilän Yrjö Jaakonpojan haltuun. Yrjö Jaakonpoika testamenttasi Pukkalan serkkunsa Marian, Vinnilän edellisen omistajan tyttären miehelle Hermanni Matinpojalle (kk 1726). Yrjö Jaakonpoikaa itseään ei ole missään vaiheessa merkitty Pukkalan isännäksi, eikä muutakaan tietoa tilan siirtymisestä hänelle ole löytynyt. Se kuitenkin tiedetään, että talvikäräjillä 1711 esiintyessään Yrjö asui Tapialassa, samoin hänen leskensä myöhemmin. Ehkä Yrjö oli Tapialaan muuttaessaan jo niin iäkäs, ettei häntä henkikirjattu. Yrjö Jaakonpojan tausta ja elämä, josta niin huomattava osa kului oikeustaisteluun Vinnilän talosta, ettei pirttiviljelykselle jäänyt lainkaan aikaa, ansaitsee oman tarinansa.

Talvikäräjillä 1765 esitettiin toisenlainen totuus Pukkalasta. Eronnut ruotusotamies Matti Simonpoika Ansenlig kertoi, että hänen äitinsä isä Kalle Yrjönpoika Lukkari oli luovuttanut Lukkarin talon Hermanni Matinpojalle sillä ehdolla, että Hermanni elättää Kallen tämän kuolemaan saakka ja että Hermannin poika ja Anna Kallentytär menevät naimisiin. Ansenligin mukaan Hermanni ei kuitenkaan noudattanut sopimusta, vaan hääti Kallen eikä antanut poikansa kihlata Annaa.

Kruunun tulkinnan mukaan Lukkari oli ollut kruununtila jo vuodesta 1708 ja Hermanni oli ottanut aution tilan viljelykseen. Hermanni sai verovapaita vuosia vielä isonvihan jälkeen 1720-luvulla. Kruunun mukaan edellinen omistaja oli Laurin Juhonpoika, mikä ei edes kruunun omien luetteloiden mukaan pidä paikkaansa! Matin tiedot perustuivat siihen, mitä hän oli tapahtuma-aikaan alle 10-vuotiaalta äidiltään kuullut, joten ei ole ihme, jos tiedot olivat hatarat. Oikeassa Matti kuitenkin oli ainakin silloin, kun hän väitti itsepintaisesti, että edellinen omistaja ei ollut Lauri Juhonpoika. On vaikea sanoa, missä vaiheessa virhe on tapahtunut, varmaa on vain ettei kyseessä ollut käräjäkirjurin virhe. 1700-luvun alussa tapahtui monenlaista hämäräperäistä ja talojen asukkaat vaihtuivat tiuhaan. Pukkala ei ollut ainoa, jonka omistuskysymystä käsiteltiiin sukupolvia ja vuosikymmeniä myöhemmin. Kruunu asettui kuitenkin nykyisen asukkaan puolelle, eikä Matti Ansenlig saanut Pukkalan taloa, vaan hänet määrättiin maksamaan neljä hopeataalaria vastapuolen oikeudenkäyntikuluina. Kruununpalvelija syytti Mattia lisäksi aiheettomasta oikeudenkäynnistä ja vaati korvauksia, mutta nämä vaatimukset oikeus hylkäsi perusteettomina. Pian tämän jälkeen Matti perheineen muutti Sysmään.

Talvella 1758 Maria Simontytär vaati Pukkalan vanhalta emännältä edesmenneen äitinsä Anna Kallentyttären piianpalkkaa 15 vuodelta. Hänkään ei onnistunut pyrkimyksessään. Se kävi kuitenkin selväksi, että Annan lapsilla oli kaunaa Pukkalan uusia omistajia kohtaan. Maria oli päässyt emännäksi Päijälän Nihtilään.

Vaikka Ansenligin perhe ei menestynyt käräjillä saamme joka tapauksessa Matin aktiivisuuden ansiosta lisätä Lukkarin lapsiin Anna Kallentyttären (s.n. 1700, k. 18.5.1753), joka asui 1730-50-luvulla Tehin Tapanilassa. Tehin Tapanilassa oli 1730-luvulla myös Aune Kallentytär, joka muutti sieltä Junteriin. Voi olla, etteivät tässäkään ole vielä kaikki Kallen lapset. Toisaalta osa lapsista on voinut kuolla varhain. Keskityn lopuksi Erkkiin, jonka vaiheet tunnen parhaiten.

Pukkalan Erkki Kallenpojasta tuli ilmeisesti Päijälän Junterin talon isäntä. Tähän kuvioon sopii hyvin se, että vanhimmassa säilyneessä rippikirjassa on 1730-luvulla Junteriin merkitty Aune Kallentytär – Erkin oletettu sisar – ja hänen kohdalleen huomautus tienar i Puckala.

Junterin isäntä Perttu Ristonpoika kuoli vuonna 1713 (tk 1746). Erkki Kallenpoika meni Junteriin puuskaksi, eli hän oli leskiemäntä Maria Heikintyttären toinen mies (sk 1745). Junterin emäntä Maria Heikintyttärestä (s.n. 1688, k. 15.5.1744) tiedetään toistaiseksi vain, että hänen isoäitinsä oli Hyrkkölästä, Heikki Prusinpojan tytär (tk 1748). Marialla oli lapsia ensimmäisestä avioliitosta. Lapsipuolet käräjöivät Erkki Kallenpojan kanssa perinnöstä Marian kuoleman jälkeen 1745-46. Omaisuudesta tehtiin tarkka laskelma, mutta lapsipuolet eivät olleet tyytyväisiä, vaan väittivät omaisuuden arvioidun liian pieneksi. Riitaa aiheutti erityisesti hopeasormus, jonka äiti oli antanut Erkki Erkinpojalle tämän mennessä kihloihin. Lisäksi tytärpuoli Maria Pertuntytär vaati Erkki Kallenpojalta piianpalkkaa. Erkki kiisti palkkavaatimuksen vedoten muun muassa siihen, että Maria oli saanut kotoa vaatetuksen.

Junteri sijaitsi alunperin Päijälän kylässä kirkonkylän pohjoispuolella. Kun se jaettiin, Takalaksi kutsuttu osa jäi kylään ja toinen puolikas siirrettiin 1800-luvun taitteessa nykyisen vt 24:n varteen Patavedelle. Sarvataipaleen torppa oli perustettu jo 1750-luvulla kylän takamaalle metsänvartijan torpaksi.

Erkki Kallenpoika oli pitkäaikainen lautamies. Hän kuoli 28.3.1764. Myös Erkin kuoleman jälkeen oli tulla oikeusjuttu. Sarvataipaleen silloinen torppari Yrjö Erkinpoika haastoi veljensä Erkin, mutta asia sovittiin käräjien ulkopuolella ja sopimus luettiin syyskäräjillä 1767. Yrjö sai 60 taalaria rahaa ja kolme tynnyriä viljaa.

 

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Pukkalasta Junteriin. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 17.4.2018.