Suutola oli Anttulan kylän keskeisimpiä taloja Kuhmoisten ryhmäkylässä. Suutolan eli Suutarin isäntiä olivat Suomen asutuksen yleisluettelon mukaan

 

Erkki Ollinpoika 1543-1552

Pekka Mikonpoika 1539, 1553, 1556-1570

Olli Mikonpoika 1554-5, 1571-1583

Niilo Ollinpoika 1584- ; lautamies, k. > 1638

Tuomas Laurinpoika 1634-1651, k.n. 1651, lautamies sk 1638 alkaen, vaimo Vappu Simontytär (elossa 1656)

 

Olli ja Pekka lienevät veljeksiä, mutta Erkki-isännän liittyminen sukuun jäänee mysteeriksi. Voimme siis päätellä, että Suutolan taloa pitkään hallinneen suvun kantaisä oli nimeltään Mikko ja hän eli 1500-luvun alkupuolella.

 

Suutolan ensimmäisten isäntien elämästä tiedetään vain yksi pikku tapaus. Talvella 1625 Niilo Ollinpoika syytti Erkki Niilonpoikaa lehmänsä tappamisesta, mutta kun Erkki vannoi valan velvoittamana syyttömyyttään, hänet vapautettiin syytteestä.

 

Lauri Niilonpoika ei esiinny asiakirjoissa Suutolan isäntänä, joten suku näyttäisi ensi silmäyksellä vaihtuvan Niilo Ollinpojan jälkeen. Vai vaihtuiko se sittenkään? Mitä tapahtui? Syy Laurin välistä jäämiseen selviää vuoden 1636 talvikäräjien pöytäkirjasta, jossa todetaan, että Lauri Niilonpoika kuoli veljensä Rekon tappamana. Isännyys hyppäsi yhden sukupolven yli.

 

Talon lisäksi Tuomas Laurinpoika peri isoisältään lautamiehen tehtävän. Tuomas Laurinpoika kuoli ennen vuoden 1651 kesäkäräjiä. Pöytäkirjasta käy ilmi, että Tuomaalla oli Yrjö-niminen veli Sysmän Koivistossa.

 

1600-luvun jälkipuoliskolla isäntinä olivat:

 

Nuutti Tuomaanpoika 1653-56

Heikki Tuomaanpoika 1662-; Nuutin veli

Yrjö Nuutinpoika 1682-1711; I vmo Elin k.n. 1687, II vmo Riitta Erkintr

Lauri Yrjönpoika (s. 1695, k. 26.3.1783)

 

Vuoden 1740 syyskäräjillä käsiteltiin Suutolan perintöä. Pöytäkirjasta käy ilmi, että Suutolaa isonvihan jälkeen pitkään isännöineen Lauri Yrjönpojan ja tämän veljen Heikin (s.n. 1706) isä oli tosiaan Yrjö Nuutinpoika. Heidän äitinsä oli Riitta Erkintytär (k. 1744), joka oli Yrjö Nuutinpojan toinen vaimo vuodesta 1691. Yrjö Nuutinpojalla ja Riitalla oli myös tytär Maria, joka oli sotilas Yrjö Paulinpoika Jäniksen vaimo. Syyskäräjillä 1767 mainittiin lisäksi, että Muurilan emäntä Vappu Yrjöntytär oli Suutolan Heikin sisar.

 

Suutolassa oli 1600-luvun lopulla Yrjö Nuutinpojan lisäksi kaksi muutakin Yrjöä, Yrjö Tuomaanpoika ja Yrjö Heikinpoika, josta on käytetty kirkonkirjassa määrettä isändä. Sen nimistä isäntää ei kuitenkaan näy henkikirjassa. Tuohon aikaan taloja ei yleensä jaettu, vaan isoa taloa saattoi asua useampi perhe. Yrjö Tuomaanpoika mainitaan henkikirjassa 1662-1664 isännän veljenä, joten hän lienee samoja veljeksiä kuin Nuutti ja Heikki Tuomaanpojat. Yrjö Heikinpojan isä puolestaan voisi olla Heikki Tuomaanpoika.

 

Isonvihan jälkeen veljekset Lauri ja Heikki Yrjönpoika viljelivät Suutolaa yhtiömiehinä, kunnes talo vuonna 1753 jaettiin veljesten kesken.

 

Vuonna 1764 Heikki valitti, että hänen veljenpoikansa Aatami sekä eräät muut naapurit olivat rikkoneet kylän raja-aidan sillä seurauksella, että Heikin sika oli päässyt pellolle, ja kenttävääpelin poika Petter Ludvig Taube oli ampunut sen. Lautamies oli arvioinut, että sika olisi ollut 42 kuparitaalarin arvoinen, jos se olisi saanut elää syksyyn saakka. Oikeus kuitenkin vapautti naapurit ja ohjeisti Heikkiä vaatimaan halutessaan siasta korvausta Taubelta. Tapaus on selostettu myös Kuhmoisten historiassa.

 

Vuonna 1765 Heikki sai kymmenen hopeataalarin sakot luvattomasta kaskeamisesta. Kaskesta hän oli saanut kolme tynnyriä ruista, jonka hinta tuohon aikaan oli 12 hopeataalaria tynnyriltä. Oikeus kuitenkin hylkäsi kantajana olleen kenttävääpeli Tauben korvausvaatimukset, koska omistusoikeutta metsään ei ollut näytetty. Ennen isojakoa, joka Kuhmoisissa valmistui lopullisesti vasta 1852, metsiä ei ollut jaettu talojen kesken. Saman vuoden syyskäräjillä Heikki puolestaan moitti Yrjö Vorikkaa yhteiskasken käytöstä, mutta siinä asiassa päästiin sovintoratkaisuun.

 

Jaetun Suutolan toisessa puolikkaassa tapahtui murhenäytelmä myös toukokuussa 1766, kun nuori isäntä Juho tappoi isänsä Heikin. Juho hirtettiin. Leski Sohvi Eskontytär testamenttasi omaisuutensa miniälleen Liisa Juhontyttärelle (Tapialan Teppolasta) ja tämän uudelle miehelle Antti Antinpojalle, joten suku vaihtui Suutolan puolikkaassa. Koska Suutola oli kruununtila, leski ei voinut testamentilla määrätä asukasoikeudesta kuolemansa jälkeen, vaan sitä nuoren parin piti hakea kruunulta. Antin isä oli sotilas Antti Eliaanpoika Leinman. Näin ruotusotamiehen pojasta tuli ison talon isäntä.

 

Laurin puolella taloa tapahtui onnistuneempi sukupolvenvaihdos vuonna 1751, kun isännäksi tuli Laurin poika Aatami. Toisesta aviosta Laurilla oli ainakin poika Antti (s. 1748). Aatamin ja Antin lisäksi Laurilla oli ainakin poika Yrjö (s. 1731). Vuoden 1748 rippikirjassa perheessä on Aatamin lisäksi kolme iältään 17-20-vuotiasta tyttöä, Maria, Sofia ja Beata ja seuraavassa rippikirjassa vielä Anna. Lapsia on voinut olla enemmänkin. Lauri Yrjönpoika on monen kuhmoislaisen esi-isä.

 

Lauri kuoli 26.3.1783 Suutolassa. Veljen perheen murhenäytelmän lisäksi Lauri ehti pitkän elämänsä aikana kokea suuret nälkävuodet, kaksi sotaa ja Kuhmoisten tuhoisan tulipalon.

 

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Suutolan verinen historia. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 3.4.2018.