Riitta Vilpuntytär ei noussut haudasta, vaan hänet nostettiin. Mikä johti haudan avaamiseen?

Pälsilän emäntä Riitta Mikontytär Kuhmoisista valitti talvikäräjillä 1652, että hänen muuten terve ja reipas tyttärensä oli kuollut yllättäen eräänä yönä kesällä 1650 ja haudattu ilman pappia. Riitan mielestä hänen vävynsä Matti Antinpoika Vesijaolta oli aiheuttanut vaimonsa kuoleman. Epäilyjen herättyä hauta oli avattu ja ruumis nostettu ylös ja tutkittu.

Matti vannoi jumalan nimeen olevansa syytön. Matin mukaan avioliitto oli ollut onnellinen. He eivät ainoastaan olleet saaneet lasta, vaan myös rakastaneet toisiaan ja olleet kaikin tavoin toisilleen mieliksi. Mutta Matin kertomuksen mukaan vaimo ei ollut niin terve kuin hänen äitinsä väitti. Matin mukaan Riitta Vilpuntytär oli edellisenä talvena saanut neljä kaatumatautikohtausta. Kuolinyönsä iltana he olivat menneet aittaan (cammioon) nukkumaan, kuten maalaisilla oli kesällä tapana. Riitta oli äkkiä noussut Matin vierestä ja mennyt ulos. Tultuaan takaisin sisään Riitta oli valittanut äänekkäästi ja pyytänyt apua.

Matti oli pelästynyt ja juossut hakemaan sisaruksiaan apuun. Apuväen tullessa Riitta oli kaatunut ja maannut lattialla vapisten ja suustaan ja nenästään veristä vaahtoa valuen. Mitään ei ollut tehtävissä vaan Riitta nukkui pois.

Tapana oli haudata ruumis heti seuraavana päivänä. Koska sen paremmin kirkkoherra kuin kappalainenkaan ei ollut tuolloin kotona, Riitta oli haudattu ilman pappia.

Markus Antinpoika (Lonka) ja Sipi Matinpoika (Lamberi?) todistivat, että Matin vaimo oli voinut huonosti jo ennen kuolemaansa. Hän oli esimerkiksi joutunut keskeyttämään työnsä ja menemään lepäämään.

Ruumiin tutkimisen suorittivat Mikkolan Hartvik Mikonpoika ja Saksalan Krister Klaunpoika sekä Heikki Jaakonpoika Osoilasta. Toimitus herätti suurta huomiota, mutta muuta väkeä ei päästetty yhtä lähelle. Ruumiin rinnoissa oli mustia jälkiä ja kasvoilla oli nenästä ja suusta valunutta vaahtoa ja verta. Todistajia pyydettiin arvioimaan, olisiko pahoinpitely voinut aiheuttaa jäljet, mutta he kiistivät. Todistajien mielestä niin pienet mustelmat eivät olisi voineet aiheuttaa kuolemaa. Matin mielestä mustelmat olivat syntyneet Riitan kaatuessa eteenpäin.

Lopuksi todistajilta kysyttiin Matin ja Riitan avioliitosta. Markus Antinpoika, joka ei ollut sukua Matille, todisti, että Matti ja Riitta eivät olleet riidoissa saati tapelleet. Sipi Erkinpoika Auttoisilta ja Sipi Matinpoika Vesijaolta vahvistivat tämän.

Tuomiolauselmassa todettiin Riitta Vilpuntyttären sairastaneen kaatumatautia. Matti puolestaan oli oikeuden mielestä osoittanut sellaista rakkautta ja velvollisuudentuntoa kuin aviopuolisot ovat toisilleen myötä- ja vastamäessä sitoutuneet osoittamaan. Ruumiissa havaittuja jälkiä voitiin pitää kuolleelle ruumiille tyypillisinä löydöksinä. Lopuksi kirjattiin se oikeusperiaate, että epävarmassa tapauksessa on parempi vapauttaa syyllinen ja jättää asia jumalan tuomittavaksi kuin kiusata syytöntä. Matti vapautettiin kaikista syytteistä.

Riitta Mikontytär oli vaatinut myös tyttärensä lasta, vaatteita ja myötäjäisiä takaisin, mutta näihin vaatimuksiin oikeus ei ottanut kantaa.

Kyseessä lienee ollut Hakian talo, vaikkakin Matin vaimo Riitta on merkitty henkikirjaan vielä 1653! Vaimon nimi vaihtuu Mariaksi vasta 1680. Joko Matilla oli kaksi Riitta-nimistä vaimoa, tai henkikirjassa on väärä nimi 30 vuoden ajan. Sukututkimuksen kannalta mielenkiintoista onkin se, että ainakin Matin vanhimmalla lapsella on eri äiti kuin muilla, mitä ei ole helppo nähdä henkikirjasta. Matin vanhimmat lapset olivat Kirsti (henkikirjassa 1669-), ja Heikki (1675-), josta tuli seuraava isäntä.

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Ylösnousemus Vesijaolla. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 10.4.2018.