Korolan lyhyt historia alkaa vuodesta 1628, jolloin se on lohkaistu Täppisen talosta. Korola sijaitsee Päijälänraitin itäpuolella Mällykäisen rannassa.

Korolan isäntiä olivat 1600-luvulla:

Mikko Sipinpoika 1628-

Martti Vilpunpoika, I vmo Elin, II Sohvi 1638-

Jaakko Pertunpoika, vmo Vappu 1682-

Reko Tuomaanpoika (yhtiömies), vmo Kaisa 1693-1696?

Ensimmäinen isäntä viljeli Korolaa vain kymmenisen vuotta. Hänen jälkeensä pitempiaikainen isäntä oli Martti Vilpunpoika, jonka sanotaan ottaneen viljelykseen veljensä autiotilan (sk 1639). Martilla ei kuitenkaan näy olleen jatkajaksi kykenevää poikaa. Hänen jälkeensä isännyys siirtyi Jaakko Pertunpojalle, joka oli Martin tytärpuolen mies. Jaakolla oli yhtiömiehenä Reko Tuomaanpoika.

Huhtikuussa 1697 haudattiin Jaakon neljä lasta ja vielä toukokuussa poika. Vuoden 1705 rästiluettelossa mainitaan sekä Jaakon että Rekon kuolleen. Autioitunut Korola osoitettiin papiston virkataloksi.

1700-luvun alussa Korola kuului kappalainen Kristian Gååsmanille ja sitä viljeli lampuotina Fabian Yrjönpoika. Fabian oli hyvin harvinainen nimi. Fabian Yrjönpoika oli ilmeisesti aiemman kirkkoherran, Georgius eli Yrjö Crucilanderin poika.

Korolan omaisuudesta ennen isoavihaa tiedetään yhtä ja toista. Rästiluettelon reunahuomautuksiin vouti on kirjoittanut, että Fabianilla oli yksi hevonen ja kolme nautaa. Vuonna 1707 Fabianilta paloi kaksi savupirttiä, tupa ja aitta. Tuli karkasi uunista sillä aikaa kun väki oli heinätöissä. Pystyyn on ehkä jäänyt riihi tai sauna ja niissä on mahdollisesti väliaikaisesti asuttukin. Savupirtit ovat varmaankin olleet Jaakon ja Rekon asuntoja ja tupa uuden asukkaan uudisrakennus. Savupiipullinen asumus oli vielä harvinaisuus Kuhmoisissa tuohon aikaan.

Kuhmoisten Historian mukaan Gååsman ei asunut Korolassa. Mistä se tiedetään, kun henki- tai kirkonkirjoja ei noilta vuosilta ole? Ehkäpä niin oli aikomus, mutta tulipalo muutti suunnitelmat? Kolmeen asuinrakennukseen on varmaankin mahtunut muitakin kuin lampuoti. Lisäksi kesäkäräjillä 1708 sanottiin Gååsmanin nimenomaan asuneen Korolassa.

Isonvihan jälkeen Gååsmanista tuli kirkkoherra ja vuonna 1724 häntä seurasi kappalaisena Henrik Leklin, joka myös asui Korolassa. Entinen Toksovan kirkkoherra Leklin oli paennut Inkerinmaalta Savoon ja piileskellyt siellä vuoteen 1710. Sen jälkeen hän toimi sotapappina kymmenen vuotta. Sodan loputtua hän eli suuressa köyhyydessä, kunnes sai kappalaisen toimen Kuhmoisista. Elintaso ei tosin kuhmoslaisten sielunpaimenena päässyt kohoamaan päätähuimaavan korkeaksi. Vuonna 1727 hän valitti käräjillä pappilan alennustilaa ja kertasi samalla vaiheikkaan elämäntarinansa.

Leklinillä oli vuodesta 1728 lampuotina Yrjö Antinpoika, joka oli sitä ennen ollut yhtiömiehenä Täppisessä, mutta riitautunut Täppisen kanssa. Myös Yrjö ja Leklin riitautuivat (sk 1732). 1740-luvulla Yrjö oli Valkialan kersantinpuustellin lampuotina, mutta – tämä tuskin yllättää ketään – riitaantui ja muutti pian vaimonsa Vapun kanssa Padasjoelle. Siellä hän ei kuitenkaan liene kauan viihtynyt. Monen toimen mies kuoli Lästilän Jussilan puolikkaan eli Silvolan isäntänä vuonna 1775. Jussilan isännän syrjäyttäminen oli härski temppu, jonka selostaminen rönsyilee kuitenkin liian kauas tämän artikkelin aiheesta.

Leklin kuoli vuonna 1735. Seuraavana vuonna Korolaan muutti hänen seuraajansa Samuel Aspholm vaimonsa Maria Svanstrupen kanssa.

Vanhimpien säilyneiden rippikirjojen mukaan Korolassa asui 1730-luvulla pappien renkejä, muun muassa Heikki Juhonpoika vaimoineen. Seuraavalla vuosikymmenellä siellä asui Aspholmin jälkeen tämän seuraaja Simon Labbart. Labbart antoi Heikki Juhonpojan siirtyä torppariksi Savijärvelle, Puukkoisten suunnalle.

Labbartin seuraajalle Korola ei kelvannut, vaan tämä asui mieluummin itse hankkimassaan talossa. Kunnollinen pappila Korolaan valmistui vasta 1837. (Suvanto 1965: 403-405.)

1770-luvun puolivälissä Korolan viljely siirtyi taas lampuotivetoiseksi. Tilanvuokraajaksi tuli Heikki Heikinpoika Padasjoen Vesijaolta. Perheen mukana muutti Heikin leskeksi jäänyt isä Heikki Kustaanpoika. Heikki Heikinpojan vaimo kuului Virmailan sukuun, hän oli nimittäin Virmailan ratsumiehen Nils Springmanin tytär (Vuorela 2001). Heikki Heikinpojan tytär puolestaan avioitui Päijälän Hukin sukuun, mikä tekee monista päijäläläisistä Virmailan ratsumiesten jälkeläisiä.

Korola on lähes sukututkijan painajainen. Ensimmäinen isäntä oli varmaankin Täppisestä, mutta suvun jatkumisesta ei ole tietoa. Seuraavan isännän sanottiin ottaneen veljensä autiotilan, mutta nimien perusteella heillä ei ollut ainakaan sama isä. Toisaalta nälkävuosina Korolasta kuoli kumpikin isäntä ja koko joukko muita perheenjäseniä. Talon uusista asukkaista (papisto poislukien) renki Heikki Juhonpojan suvun tiedetään varmuudella jatkuneen nykypäivään saakka. Lampuoti Yrjö Antinpojan suku jatkui Lästilän Silvolassa. Korolaan enemmän tai vähemmän liittyvistä pappissuvuista on runsaasti tietoa muualla, joten niihin ei kajota tässä.

Kirjallisuus

Suvanto S (1965) Kuhmoisten historia. Kuhmoisten kunta ja seurakunta, Kuhmoinen.

Vuorela K (2001) Virmailan suku. 2. osa. 2. lis. p. Wirmailan rusthollin sukuyhdistys, Padasjoki.

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Kovan onnen Korola. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 30.11.2018.