Kuttilan talo sijaitsi Kuhmoisten kirkolta päin tullessa Päijälänraitin alkupäässä sillan pielessä (Suvanto 1965: 149). Talon isäntälinja voidaan johtaa vanhimmassa maakirjassa mainittuun Pekka Laurinpoikaan asti. Ei liene syytä epäillä, etteivätkö myöhemmät asukkaat olisi Pekka Laurinpojan jälkeläisiä, vaikka muutamana vuonna hänen jälkeensä isännäksi onkin merkitty Matti Niilonpoika, jonka sukulaisuus ei asiakirjoista selviä. Matti on voinut olla vävy tai yhtiömies.


Pekka Laurinpoika 1539-

Matti Niilonpoika 1576-78

Lauri Pekanpoika 1579-1582

Erkki Pekanpoika 1583-1624

Antti Erkinpoika 1625-1638

Erkki Antinpoika 1639-1663

Yrjö Erkinpoika 1664

Erkki Erkinpoika, vmo Liisa 1665-1674

Yrjö Erkinpoika, vmo Marketta 1675-1692

Matti Erkinpoika, vmo Dordi 1693-1707

Yrjö Matinpoika, vmo Anna 1708

1721 jälkeen jako Yli- ja Ali-Kuttilaan



1600-luvulla Kuttilan asujaimisto ei rötöstellyt tai ei ainakaan joutunut käräjille. Pari kertaa Kuttilalta penättiin velkoja käräjillä, mutta asiat järjestyivät ilman suurempia kärhämiä. Vuonna 1673 kuitenkin sattui hieman kivuliaampi tapaus. Käräjillä puhuttiin, että Yrjö Erkinpoika Kuttilan vaimo oli purrut Liisa Tuomaantytärtä oikeaan pikkurilliin (sk 1673). Pöytäkirjassa ei tarkemmin määritellä kuka Liisa oli kyseessä, mutta Yrjön veljen vaimo oli nimeltään Liisa. Veljekset asuivat samassa taloudessa ja kuten isäntäluettelosta näkyy, maksoivat maaveron vuorollaan. Yrjön piti tuoda vaimonsa seuraaville käräjille, mutta enempiä merkintöjä ei ole pöytäkirjoista löytynyt. Useinkin tapahtui, että pieniä asioita lykättiin myöhemmille käräjille, eikä niihin sitten ainakaan käräjillä palattu. Käräjiä oli harvakseltaan, joten tunteiden laskettua kaikki eivät enää halunneet jatkaa asian käsittelyä.


Kuttilassa raivosi tulipalo 1700-luvun alussa Matti Erkinpojan ollessa isäntänä. Kahden rakennuksen lisäksi tuhoutui jauhoja, maltaita, lihaa sekä leipää. Nimismies Niilo Heikinpoika Padasjoelta sekä lautamies Yrjö Sipinpoika Kopola Päijälästä arvioivat vahingot 94 kuparitaalarin arvoisiksi ja sen suuruinen korvaus Matille myönnettiin. Matti Erkinpoika ehti pitkän elämänsä aikana hakemaan palokorvauksia vielä kerran jos toisenkin. Vuonna 1735 tuli tuhosi hänen uuden tallinsa. Lautamies Risto Simonpoika Lästilästä arvioi vahingot 60 kuparitaalariksi. Vuosikymmenen lopulla hiiltyi taas riihi rukiineen, hiilloksen hinnaksi tuli nyt 47 kuparitaalaria.


Vuonna 1723 Lauri Laurinpoika Nihtilä vaati Matti Erkinpoikaa palauttamaan hänelle riihen, joka Laurin mielestä kuului hänen tilaansa (joka kuului Kaukolan kylään). Lauri oli ottanut autioksi jääneen Nihtilän viljelykseen heti vuoden 1697 jälkeen. Matti selitti, että hänen isänsä Erkki Erkinpoika oli ostanut riihen Nihtilän edelliseltä isännältä Martti Vilpunpojalta tämän vielä eläessä. Oikeus ihmetteli miksi Lauri oli odottanut lähes 30 vuotta ennen kuin vaati riihtä itselleen, eikä lämmennyt Laurin vaatimuksille. Matti puolestaan syytti samoilla käräjillä Lauria emakon ja porsaiden omimisesta, mutta kun Matti ei voinut todistaa emakkoa omakseen, tämäkin vaade hylättiin.


Vanha isäntä Matti Erkinpoika jäi leskeksi 1737 ja kuoli itse joulukuussa 1739. Hänen talonosansa eli Yli-Kuttilan isäntänä jatkoi Jaakko Matinpoika (s.n. < 1721). Ongelmaksi muodostui, että Jaakko ei ollut isänsä kuollessa vielä täyttänyt 21 vuotta, eikä hän niin muodoin saanut vielä astua avioliittoon morsiamensa Riitta Sipintyttären kanssa. Alaikäisenä avioitumiseen olisi tarvittu kuninkaan lupa. Vihille he pääsivät, mutta tarkka päivä ei ole selvillä, koska vihittyjen luettelo ei ole säilynyt. Riitan kuoltua vuonna 1752 Jaakko oli vielä kahdesti naimisissa. Toinen vaimo oli nimeltään Kristiina Sipintytär ja kolmas Reetta Juhontytär.


Tuomiokirjamerkinnästä käy ilmi, että marraskuussa 1737 kuollut Matin vaimo Kaarina Ristontytär oli Jaakon äiti ja että Jaakko syntyi miehitysaikana, siis ennen vuotta 1721. Sen sijaan vanhemmilla veljeksillä – Yrjöllä, Heikillä ja Antilla - on ollut eri äiti, joka lienee kuollut nälkävuosina.


Kuttilan toista osaa viljeli Heikki Matinpoika Ali-Kuttila (s.n. 1687, k. 20.12.1752). Heikin vaimo oli Maria Sipintytär Lästilän Hinskalasta. Yli- ja Ali-Kuttilan isännät olivat siis velipuolia.


Kuttilassa asui myös Antti Matinpoika (s.n. 1680, k. 2.3.1767). Hän oli seurakunnan unilukkari vuodesta 1735. Hänen vaimonsa oli Vappu Tuomaantytär (s.n. 1680, k. 19.2.1767).

Myöhemmin Matti Heikinpoika (s. 1728, k. 1790 rk) muutti torppaan Patavedelle, joka sijaitsee vajaat 10 kilometriä kylästä Jämsän suuntaan. Näin syntyi Mattilan talo. Pataveden kylän ja Mattilan talon historiasta voi lukea enemmän hiljattain ilmestyneestä kylähistoriateoksesta (Mattila & Vitikainen 2016).

Myös Täppinen muutti myöhemmin samalle metsäseudulle. Miten Täppinen liittyy Kuttilaan? Täppisen talosta tiedetään hyvin vähän ennen isoavihaa. Se oli kuitenkin vanha talo. Sen isäntiä olivat vanhimpien maakirjojen mukaan


Mikko Pekanpoika 1539-

Pekka Laurinpoika 1568-

Pekka Sipinpoika 1608-1639


Täppinen ostettiin perinnöksi 1610, mutta Pekka Sipinpojan jälkeen Täppinen jäi autioksi ja joutui kenraali von Adrikasin perustaman Päijälän säterin lampuotitilaksi, joten sen isäntiä ei ole merkitty maakirjaan enää 1600-luvulla (Suvanto 1965: 149).


Isonvihan jälkeen Täppisessä asuivat Yrjö Matinpoika ja Anna Heikintytär. Jo vuoden 1721 rästiluettelossa mainitaan Yrjö Täppinen. Oliko kyseessä sama Yrjö kuin se, joka oli Kuttilan isäntänä 1708, ja joka oli myös nihti? Täppisen Yrjö kuoli 91-vuotiaana vuonna 1773. Jos tämä ikä pitää paikkansa, hän on ikänsä puolesta voinut olla Kuttilan isäntänä ennen isoavihaa. Jossain hänet on joka tapauksessa merkitty henkikirjaan. Sellaista asiakirjaa, josta sukulaisuus suoraan näkyisi, ei kuitenkaan ole löytynyt.


Yrjön poika Heikki Täppinen oli 1700-luvulla hyvin usein käräjillä. Vaikka osa näistä jutuista on jo kirjallisuuteen päätynytkin, täydennettävääkin vielä on. Täppisen myöhemmät vaiheet jääkööt nyt kuitenkin tuonnemmaksi.


Kirjallisuus


Mattila A, Vitikainen K (2016) Patavesi: Täppisen mäeltä Torvelaan. Pataveden-Torvelan kyläyhdistys ry, Kuhmoinen.

Suvanto S (1965) Kuhmoisten historia. Kuhmoisten kunta ja seurakunta, Kuhmoinen.


Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Kuttilasta Täppiseen. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 16.11.2018.