Päijänraitti-sarja jatkuu.

 

Hyrkkölän tapaan myös Leissalassa oli vaikea menestyä. Yli kolmen sukupolven isäntälinjoja ei siinä talossa muodostunut ennen isoavihaa.

 

Mikko Laurinpoika 1552-

Erkki Mikonpoika 1585-

Simo Erkinpoika 1600-1639, tiggiare

Pauli Pekanpoika 1649 (nimet väärin päin?)

Pekka Paulinpoika 1650-

Julius Matinpoika, vmo Sohvi (k. 14.2.1694) 1664-

Risto Sipinpoika (yhtiömies), vmo Kerttu 1685-

Risto Juliuksenpoika 1693-

Matti Ristonpoika, vmo Kaisa Jaakontr 1707

 

1630-luvulla Simo Erkinpoika ei kyennyt maksamaan verojaan. Hän oli niin köyhä, että joutui lähtemään kerjuulle. Talvella 1642 tilan todettiin olleen jo kymmenen vuotta autiona. Kruunu otti tilalle uudeksi viljelijäksi Pekka Paulinpojan Lästilästä. Hän sai ensin vapaavuosia veronmaksusta. Siksi hänet on luetteloitu veronmaksajana vasta vuodesta 1649. (sk 1640, tk 1642.)

 

Pekka Paulinpoika ei näy saaneen aikaan perillistä. Hänen jälkeensä Leissalassa asui Julius Matinpojan perhe. Julius Matinpoika oli ilmeisesti Lästilän Rekolasta, jossa oli 1600-luvun puolivälissä samanniminen isännän veli. Julius otti ensin yhtiömieheksi Jaakko Simonpojan. Vuodesta 1680 yhtiömiehenä oli Risto Sipinpoika, joka myös maksoi tilan verot muutamana vuotena Juliuksen jälkeen. Tila periytyi kuitenkin Risto Juliuksenpojalle 1600-luvun lopulla. Julius haudattiin 14.10.1694 oltuaan leskenä puolisen vuotta. Vouti on merkinnyt rästiluetteloon entisen yhtiömiehen Risto Sipinpojan lähteneen kerjuulle.

 

Ennen nälkävuosia Risto Juliuksenpoika asui Leissalassa äitinsä ja setänsä kanssa. Hän oli nimittäin eronnut vaimostaan. Hän ei halunnut elättää vaimoaan, jolla oli hänen sanojensa mukaan kaatumatauti. Kesällä 1692 Juliuksen vaimo Anna Pentintytär vaati elatusta käräjillä ja oikeus velvoittikin Riston tarjoamaan vaimolleen ylläpidon.

 

Nyt herää epäily, oliko Anna Pentintytär Pälsilästä. Pälsilän isäntänä oli ennen talon joutumista kirkkoherra Crusilanderin omistukseen Pentti Vilpunpoika. Eräällä Pälsilän tyttärellä oli myös kaatumatauti (ks. artikkelia Ylösnousemus Vesijaolla). Ettei vain olisi perinnöllinen sairaus.

 

1700-luvun alussa Risto Juliuksenpoika oli rutiköyhä ja omisti vain hevosen ja neljä nautaa. Hänen poikansa Matti yritti viljellä Leissalaa, mutta ryhtyi sitten sotilaaksi. Matin poika Reko Flink (s.n. 1710, k. 8.9.1749) oli myös sotilas (tk 1748). Hän asui perheineen Leissalassa. Matti Ristonpojalla ja Kaisa Jaakontyttärellä oli lisäksi ainakin tytär Maria, joka asui Päijälässä (tk 1747). Mahdollisesti samoja sisaruksia oli myös se Jaakko Matinpoika, joka on merkitty Leissalan isännäksi yhtenä vuonna 1726. Tuomiokirjasta käy ilmi, että hän oli tullut sen asukkaaksi 1722 ja saanut neljän vuoden verovapauden, mutta sitten halunnut luopua tilan viljelystä. Renki Yrjö Antinpojasta piti tulla jatkaja. Se ei kuitenkaan käynyt rusthollari Jaakko Antinpojalle Osoilasta, jolle Leissalan vero maksettiin. Sen jälkeen Leissalan isännyyden jakoivat kaksi Mikko Heikinpoikaa, jotka olivat toistensa lankoja. Toinen Mikko Heikinpoika oli aiemmin ollut Valkialassa. Hänen isänsä oli Heikki Ristonpoika. Väkkärän naapurin, Äijälän, lampuoti Yrjö Simonpoika oli Heikin vävy. (kk 1726.)

 

Näin viljelijäsuku vaihtui jälleen kerran Leissalassa, ja uusien yrittäjien jälkeläiset viihtyivät talossa koko vuosisadan. Edellinenkin suku jatkoi kuitenkin elämäänsä, jopa samassa pihapiirissä. Kitkalta ei aina vältytty. Syksyllä 1742 Reko Matinpoika vaati Mikko Heikinpojilta ja kahdelta muulta isännältä viljaa, jonka ruotu oli hänen mukaansa jättänyt antamatta hänelle jo seitsemän vuoden ajan. Vuonna 1747 hän vaati viljaa peräti 13 vuodelta!

 

Rekon sisar Maria oli ehkä se samanniminen piika, jonka kenttävääpeli – Valkialan virkatalon haltija – syytti lyöneen hänen vaimoaan Helena Tesslöfiä halolla (sk 1730). Kenttävääpelillä ei kuitenkaan ollut esittää todistajia, joten asia lykättiin seuraaville käräjille. Marian onneksi seuraavana vuonna ei kuitenkaan istuttu ollenkaan käräjiä Padasjoella. Asia taisi unohtua. Helena Tesslöf kuoli vuonna 1735 ja kenttävääpeli muutti pois paikkakunnalta.

 

Viittausohje

 

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

 

Nieminen JK (2018) Leissala. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 9.11.2018.