Keskiajan tuomiokirjapätkelmissä mainitaan Kaukoisten suku neljä kertaa: Erich Kaukonen syynimiehenä Sysmässä 1459, Oleff Kaukoin 1466, Lauritz Kaukoin 1478 ja Olef Larsson Kaukoin vuonna 1492 (Hausen 1881: 20, 22, 27; 86; Suvanto 1965: 103). Kun ensimmäinen maakirjaan merkitty isäntä oli Olli Ollinpoika, voi otaksua, että Olli Laurinpoika oli hänen isänsä ja Lauri Kaukoinen hänen isoisänsä.

 Kuten Nihtilässä, Kaukolassakin suku lienee vaihtunut 1600-luvulla. Isäntiä olivat:

 Olli Ollinpoika 1539-1593 (autiona)

Erkki Juhonpoika 1594-1603

Matti Ollinpoika 1594-1599

 

Esko Eskonpoika 1607-1608

Esko Ollinpoika, vmo Riitta Prusintr 1609-1637

 

Simo Matinpoika, I vmo Marketta II Elin 1644-1677

Tuomas Simonpoika, vmo Helga 1681-

 

 Heikki Tuomaanpoika (k. 1735), I vmo Riitta II Aune Martintytär (k. 1743) 1707-1710

Juho Tuomaanpoika (k. 1746), vmo Anna Yrjöntytär 1711-

 Toisin kuin suurin osa Kuhmoisista, Kaukola ei ollut 1600-luvulla läänitettynä liivinmaalaiselle Fabian von Adrikasille, vaan se läänitettiin jo 1500-luvun lopulla Maunu Iivarinpoika Stjernkorsille. Lahjoitusmaanhaltija vaihtui useita kertoja ja osan aikaa verot maksettiin Verhon kartanoon Padasjoen Nyystölään. Kenties tämä läänityshistoria osaksi selittää miksi ennen varakas talo joutui vaikeuksiin, eikä pysynyt kauan saman suvun hallussa. (Suvanto 1965: 154.)

 Simo Matinpojan sanotaan kuolleen nälkään ja jättäneen talon autioksi ja vieraan alkaneen sitä viljellä. Tämä rästiluettelon merkintä lienee epätarkka, sillä henkikirjojen mukaan Simo näyttää kuolleen jo ennen 1690-luvun nälkävuosia ja hänen poikansa Tuomaan jatkaneen isäntänä. On joka tapauksessa epävarmaa, oliko Heikki Tuomaanpoika samaa sukua. Heikin sanotaan kovasti köyhtyneen onnettomuuksien ja sotilaan varustamisen takia, ja omistaneen 1700-luvun alussa vain yhden hevosen ja kolme nautaa. Hän kuitenkin selvisi isonvihan yli.

 Toukokuussa 1697 haudattiin itsellinen Vappu Kauko, mutta on vaikea sanoa, kuuluiko hän vanhaan Kaukolan sukuun. Nimi oli melko yleinen.

 Isonvihan jälkeen Kaukola oli kaksiosainen. Yhtä puolikasta viljeli Heikki Tuomaanpoika ja toista Juho Tuomaanpoika. Heidän kuoltuaan isäntänä ja yhtiömiehenä jatkoivat heidän poikansa Yrjö Heikinpoika ja Tuomas Juhonpoika. Tilalla asui myös Tuomaan sisar Heta, joka vihittiin vuonna 1751 Juho Sipinpojan kanssa. Juho Sipinpojasta tuli vuonna 1757 Kaukolan puolikkaan isäntä. Yrjölle ja Juholle tuli heti riitaa erään pellon käytöstä, mutta kuten yleensä tällaisissa tapauksissa, käräjillä ei voitu päättää kruununtilallisten maariidoista (tk 1759).

 Yrjö Heikinpojan vaimon Maria Pertuntyttären vanhemmat olivat Junterin Perttu Ristonpoika ja Maria Heikintytär (ks. Nieminen 2018). Toisin sanoen Junterin Erkki Kallenpoika oli Maria Pertuntyttären isäpuoli. Marialla oli velipuoli Risto Pertunpoika ja sisar Sohvi Pertuntytär.

 Luonnonheinä hyödynnettiin ennen tarkkaan sellaisistakin paikoista, jotka nykyään jäävät metsittymään. Sen osoittaa eräs tapaus vuodelta 1775. Juho Sipinpoika ja Erkki Yrjönpoika syyttivät Päijälän Jaakko Matinpoika Yli-Kuttilaa siitä, että Jaakko oli tehnyt heinää pellon pientareelta, jonka Kaukolat olivat aiemmin raivanneet. Iso kaistale ei ollut kysymyksessä, heinää siitä sanottiin tulevan seitsemän leiviskää. Jaakko yllättyi syytöksistä, koska Kuttilan asukkaat olivat ennenkin tehneet sieltä heinää,mutta lupasi olla vastaisuudessa tekemättä pientareelta heinää ja Kaukolat tyytyivät siihen.

 

Kirjallisuus

 Nieminen JK (2018) Pukkalasta Junteriin. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net

Suvanto S (1965) Kuhmoisten historia. Kuhmoisten kunta ja seurakunta, Kuhmoinen.

 Viittausohje

 Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

 Nieminen JK (2018) Kaukola. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 28.12.2018.