Kaukola sijaitsi mäellä Päijälänraitin länsipuolella. Jostain syystä se on erotettu maakirjassa omaksi kyläkseen, vaikka taloja oli 1500-luvun puolivälissä vain kaksi, Kaukola ja myöhempi Nihtilä. Kolmas talo, Kalhola, on perustettu 1600-luvun alussa.

 

Nihtilässä suku ilmeisesti vaihtui useita kertoja ennen isoavihaa. Sen isäntiä olivat:

 

Klemetti Vilpunpoika 1539-

Petteri Klemetinpoika 1563-1568; 1578

Lasse Klemetinpoika 1569-1577; 1579-1588

Esko Lassenpoika 1589-1607

 

Esko Tuomaanpoika 1608-1611

 

Yrjö Matinpoika 1613-1620

Matti Erkinpoika 1624-1638

Yrjö Matinpoika 1639

 

Vilppu Matinpoika, vmo I Kerttu II Anna 1662-1677

Matti Vilpunpoika, vmo Vappu 1678-

 

Lauri Laurinpoika Nihtilä-Hukki (k. 1733), vmo Anna II Maria (k. 1740) 1707-

Heikki Laurinpoika, vmo Kerttu Yrjöntytär

 

Samaa sukua asui Nihtilässä 1600-luvun alkuun, jolloin suku ilmeisesti vaihtui. 1600-luvun alkupuolen isäntä Matti Erkinpoika ja Yrjö Matinpoika lienevät isä ja poika. Sen sijaan ei ole mitään tietoa siitä, oliko seuraava isäntä, Vilppu Matinpoika samaa sukua. Joka tapauksessa taloa 1600-luvulla hallinnut suku loppui lopullisesti nälkävuosiin.

 

Rästiluettelossa sanotaan Matti Vilpunpojan ja koko talonväen kuolleen. Haudattujen luettelon mukaan Matti haudattiin toukokuussa 1697. Lauri Laurinpoika Hukki ryhtyi nälkävuosien jälkeen viljelemään autioitunutta tilaa. Päijälän Hukin suku on Harmoisista. Lauri Laurinpojan isä oli mahdollisesti Harmoisten Hukin Lauri Yrjönpoika.

 

Laurin kuoleman jälkeen Heikki Laurinpoika (s.n. 1697, k. 1760) jäi kylään Nihtilän isännäksi. Lauri Laurinpoika (s.n. 1688, k. 1765) sai heti isonvihan jälkeen torpan ulkopalstalta Isojärven rannalta – ilmeisesti luvatta, sillä kruununtilat eivät vielä tuolloin olisi saaneet perustaa torppia. Laurin piti suorittaa yhden äyrin maata vastaava vuokra (sk 1741), mutta se jäi maksamatta ja Heikki joutui perimään sitä oikeusteitse (sk 1742). Vuosisadan puolivälissä torpasta tuli Isojärven talo. Laurin vaimo Maria Tuomaantytär oli Iivolan tyttöjä (kk 1724, sk 1773).

 

Lauri kävi vuosikymmenet kahden rintaman sotaa naapuriaan Simo Simonpoikaa (ks. Nieminen 2018) sekä toisaalta Hakin ja Pasin isäntiä vastaan. Laurin ja Valkialan isäntien välillä oli riitaa Isojärvellä kalastuksesta. Luutsaaressa on tänäkin päivänä jäljellä Kaukolan kyläisten vanha kalamaja. Vuonna 1747 Juho Rekonpoika Hakki ja Juho Yrjöpoika Pasi olivat yhyttäneet Laurin järveltä ja hutkineet hänet haavoille ja mustelmille (sk 1752). Rajariita Laurin ja naapurien välillä jatkui 1760-luvun alkupuolelle asti. Koska osallisina oli virkatalo ja kruununtiloja, asiaa piti selvittää kruunun virkamiesten kanssa ja maanmittariakin tarvittiin. Asia pitkittyi, koska Pasin ja Hakin lisäksi osallisina olivat Kalholan, Rasin ja Ouninpohjan asukkaat.

 

Kylämän kylän alku oli varsin sotaisa. Lauri ja Simo ottivat ensin yhteen venepaikalle vievästä tiestä (sk 1746) ja karjan laiduntamisesta (sk 1751). Laurin mukaan Simo, tämän pojat ja renki olivat hyökänneet hänen kimppuunsa, kun nämä olivat paimentamassa Simon karjaa metsässä ja Lauri oli mennyt kieltämään heitä. Hyökkäyksen seurauksena Laurilla oli vasen käsi turvoksissa ja haavoja päässä ja rinnassa. Kaksi lautamiestä oli todennut vammat. Simo kiisti pahoinpitelyn ja esitti kappalainen Simon Labbartin kirjoittaman todistuksen, että hänellä on Kaukolan ja Kalholan lupa karjan paimentamiseen. Pojat ja renki jättivät saapumatta käräjille. Asia jäi sillä kertaa kesken, mutta pian tuli uusia.

 

Myöhemmin Lauri syytti naapuriaan Simo Simonpoikaa kerppujen ja halkojen teosta sekä kaskeamisesta maillaan. Syksyllä 1753 nimismies Wirlander ja kaksi lautamiestä suorittivat katselmuksen. Sen perusteella Simo tuomittiin käräjillä kustakin rikoksesta erikseen yhden hopeataalarin sakkoon sekä korvaamaan Laurille rikoshyöty sekä 15 hopeataalaria oikeudenkäyntikuluina (sk 1754 11§).

 

Isojärven naisväkikin osasi käräjöidä. Syyskäräjillä 1773 leskeksi jäänyt Maria Tuomaantytär vaati vanhanapiikana kuolleen sisarensa Aunen perintöä veljenpoikansa leskeltä Leena Matintyttäreltä. Kysymys oli joistakin vaatteista, jotka nyt olivat Leenan hallussa. Leena selitti ettei hänen miehensä ollut saanut niitä perintönä, vaan Aune oli ollut hänen miehelleen velkaa. Oikeus ei kuitenkaan voinut päättää asiaa kuulematta kuolinpesän muita osakkaita, eikä sitä lopulta taidettu ainakaan käräjillä päättääkään.

 

Myös Isojärven tyttäret haastoivat toisiaan samoilla käräjillä (§26). Anna Laurintytär vaati sisareltaan Sohvilta ja tämän mieheltä Jaakolta takaisin pataa ja hametta, jotka nämä olivat hänen mukaansa omineet. Syytetyt jättivät saapumatta ensimmäisille käräjille, joilla asiaa käsiteltiin. Toisella kertaa Sohvi tuli yksin. Jaakon poissaolon syyksi ilmoitettiin haava jalassa. Se ei ollut tavattoman harvinainen poissaolon selityksenä. Syytökseen Sohvi vastasi, että Anna oli joitain päiviä aiemmin ottanut hänen vaatteitaan. Pata ja hame oli ”ulosmitattu” niiden korvaukseksi. Silloin Annan ja Sohvin vanha ja puolikuuro äiti Maria Tuomaantytär selitti käyneensä Sohvin aitassa hakemassa takaisin Sohvin viemiä vaatteita. Sohvin mielestä taas äiti oli ne hänelle antanut. Loppujen lopuksi kukaan ei voinut todistaa mitään. Tässä kohtaa juttu sai yllättävän käänteen, kun Maria Tuomaantytär alkoi syyttää vävyään pahoinpitelystä. Mutta pian kävi ilmi että kysymys olikin oikeastaan lampaasta, jonka Maria oli halunnut ottaa lampolasta, mutta joka Sohvin ja Jaakon mielestä oli luvattu heille. Lampolan ovella oli sitten ollut jonkinlainen fyysinen yhteenotto. Lopulta sekava vyyhti alkoi purkautua. Ongelmien alkusyyksi paljastui se, että yhdeksän vuotta aiemmin kuolleen Lauri Laurinpojan kuolinpesä oli vielä osittamatta. Ennen ositusta ei kukaan kajoa lampaaseen, Sohvi ilmoitti lopuksi. Käräjiä istuttiin Saksalan kartanossa Padasjoella monta päivää, mutta Jaakkoa ei voitu lähteä välillä hakemaan, koska matka oli pitkä ja paikalla oli vain yksi kruunun virkamies, nimismies Favorin. Niinpä asiassa ei voitu päättää mitään. Maria eli vielä kahdeksan vuotta ja kuoli 91-vuotiaana vuonna 1781. Lampaan kohtalosta ei ole tietoa.

 

Kirjallisuus

 

Hausen R (1881) Bidrag till Finlands Historia I. Statsarkivet, Helsingfors.

Nieminen JK (2018) Valkialan Pasi, Hakki ja Kylämän synty. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net

Suvanto S (1965) Kuhmoisten historia. Kuhmoisten kunta ja seurakunta, Kuhmoinen.

 

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Nihtilästä Isojärvelle. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 21.12.2018.