Lasten kaltoinkohtelua ei juurikaan käsitelty Ruotsin ajan käräjillä. Ei siksi, ettei sitä olisi tapahtunut, vaan siksi, että se oli suurelta osin laillista. Patriarkaalisessa järjestelmässä isännällä oli oikeus kurittaa talonväkeä. Sääty-yhteiskunta oli hierarkkinen ja niin oli perhekin. Kuolemantapaukset kuitenkin tutkittiin tarkkaan. 1600-luvulla tuomiokirjat olivat vielä nimensä mukaisesti paljolti tuomioluetteloita. Varsinainen pöytäkirja tehtiin yleensä vain vakavimmista asioista. Lapsen kuoleman tutkintapöytäkirja voi kertoa kuolemaa edeltäneistä tapahtumista ja sitä kautta laajemminkin lasten asemasta, kuten seuraava tapaus Sysmästä osoittaa.

*

Itsellisen vaimo Reetta Niilontytär Hartolan Kalhosta kertoi Sysmän syyskäräjillä 1632, että hänen poikansa Sipi Martinpoika oli kuollut. Pojan ikää ei mainittu, mutta pojittelusta (ja eräistä myöhemmistä sanavalinnoista) päätellen hän oli alle 15, ehkä reilustikin. Lapsuutta ei ollut olemassakaan, vaan työtä ryhdyttiin tekemään heti kun johonkin pystyttiin. Erityisesti jatkuvat sotaväenotot vähensivät miestyövoimaa. Lisäksi nuijasodasta oli vasta 35 vuotta. Sysmä kuului kansannoususta ja sitä seuranneista kostotoimenpiteistä pahiten kärsineisiin pitäjiin Hämeessä. Toisin kuin Päijänteen länsirannalla Kuhmoisissa, Sysmässä oli aateliskartanoita, jotka vaativat työvoimaa.

Reetan mielestä pojan kuoleman oli aiheuttanut nuori aatelismies Alexander Reid, jonka karjaa hoitamaan poika oli pestattu. Reid oli Reetan mukaan lyönyt poikaa ”liian kovasti”.

Poika oli ollut Reedin tallirenkinä puolisen vuotta, mutta kesän mentyä poika pakeni Reidin luota takaisin äitinsä luo Kalhoon. Reid oli sitä mieltä, että pojan olisi pitänyt olla talvikin hänen karjaansa hoitamassa. Hän lähti palvelijansa Simo Klaunpojan kanssa hakemaan poikaa takaisin. Kun miehet saapuivat Kalhoon, Simo meni sisälle ja Reid odotti pihalla.

Reetta ja kaksi muuta naista onnistuivat kuitenkin riistämään pojan Simon käsistä ja linnoittautuivat pirtin nurkkaan. Silloin Reidin kärsivällisyys loppui. Hän meni pirttiin ruoskaa heiluttaen. Poika saatiin kiinni ja Simo köytti pojan. Kun poika kiskottiin köysissä pois, Reetta näki poikansa viimeisen kerran.

Simo ja Reid veivät pojan Pohjolan kylään, jossa kirkkoherra Matias oli juuri käymässä. He jäivät kaikki sinne yöksi ja pojallekin annettiin olutta (joka oli siihen aikaan laimeaa) ja ruokaa. Kukaan ei silloin tiennyt, että ateria olisi seurueen nuorimmalle viimeinen.

Yöpaikkaan tuli myös vanha sotilas Markus Nuutinpoika, joka elätti itseään kerjuulla, ja istui pojan viereen penkille. Hänetkin ruokittiin. Sotilas tivasi pojalta, miksi tämä oli karannut työnantajansa luota. Tekisit rehellistä työtä niin että miehistyisit, oli sotilaan sanoma. Poika oli ensin hiljaa, mutta sanoi sitten haluavansa palvella herraansa hyvin ja lupasi olla enää karkailematta. Näin käräjillä kerrottiin.

Sotilas pyysi saada ottaa pojan luokseen yöksi. Arvoitukseksi jää, miksi vanha sotilas halusi pojan yöseuraksi, mutta joka tapauksessa Reid suostui.

Kun sotilas aamulla heräsi, hän oli yksin. Poika oli taas karannut.

Sotilas lähti aamuhämärissä soihdun kanssa etsimään poikaa. Kun poika, joka oli viettänyt yön olkiladossa, huomasi sotilaan tulevan soihdun kanssa, hän lähti karkuun. Aluksi hän piileskeli heinäsuovassa. Myöhemmin hän juoksi puolen peninkulman päähän metsään, jossa hän vietti viimeisen yönsä. Markus ja hänen poikansa etsivät poikaa ympäri metsiä hevosten kanssa. Lopulta poika löytyi elottomana kuusen alta.

Pojan mustelmat tutkittiin tarkkaan kuolemansyyn selvittämiseksi.

Valan vannoneet todistajat Heikki Heikinpoika ja Matti Martinpoika Kalhosta sekä Olli Antinpoika Käenmäestä todistivat, että Reid oli lyönyt poikaa ruoskalla. Lisäksi mustelmia oli aiheuttanut köysi, jolla hänet sidottiin.

Oikeus kuitenkin totesi, että Reidillä oli oikeus ottaa kiinni karannut renki, joten Reidiä ei rangaistu. Pojan kuolemansyyksi pääteltiin paleltuminen. Syysyö oli kylmä ja pojalla oli huonot vaatteet. Edellisenä yönä heinät olivat suojanneet häntä, mutta sammalvuode oli kohtalokas. Jotain olosuhteista voi päätellä siitä, että kylmä ja pimeä metsä oli ollut houkuttelevampi vaihtoehto kuin palveluspaikka.

Sotilas Markus Nuutinpoika, jota poika oli metsään paennut, tuomittiin taposta kuolemaan. Tiedossa ei ole, muuttuiko tuomio hovissa. Suomen Turkuun oli kymmenisen vuotta aiemmin perustettu ensimmäinen hovioikeus, jonka käsittelyyn kuolemantuomiot alistettiin.