Viimeinen havainto Vappu Paulintytär Pörväisestä on Sysmän talvikäräjillä 1648. Silloin tutkittiin hänen miehensä Erkki Pertunpojan kuolemaa.

Vuosi 1648 alkoi Soiniemessä ikävästi. Vuoden ensimmäisenä sunnuntaina Erkki Pertunpoika oli noin 70-vuotiaan naapurinsa Erkki Paulinpojan kanssa kirkkomatkalla. Mukana oli myös naapurin vävy Pekka Matinpoika (Kurki).

Tie Soiniemestä kirkolle kulkee Palvalan kautta. Tiellä Erkki Paulinpoika ja Pekka kohtasivat Palvalan Erkki Pekanpojan kaksi poikaa. Matkalaiset poikkesivat taloon. Heidät otettiin ystävällisesti vastaan, pyydettiin pöytään ja heille tarjottiin ruokaa ja olutta.

Erkki Pertunpoika sen sijaan lähti kirkosta ratsumies Juho Jaakonpojan matkaan. Juho asui kirkon lähellä Käenmäessä. Seuraan liittyi myös hänen setänsä pojanpoika Erkki Sylvesterinpoika. Miehet ryypiskelivät iltamyöhään saakka.

Palvalassa Erkki Pertunpoika liittyi naapurinsa seuraan. Hän pyysi myös Erkki Sylvesterinpoikaa poikkeamaan Palvalaan, mutta hän jatkoi matkaansa Soiniemeen. Sillä välin Erkki Paulinpoikaa oli pyydetty jäämään yöksi ja tämä oli jo kuoriutunut päällysvaatteistaan.

Paikalla oli myös Mikko Laurinpoika Putkijärveltä. Erkki alkoi haastaa riitaa Mikon kanssa. Oletko sinä vienyt rukiita meidän maaltamme, Erkki Pertunpoika kysyi. Mikko kielsi vieneensä mitään rukiita, mutta Erkki jatkoi inttämistä sanoen että he tarvitsevat maataan itse. Tunnelma alkoi tihentyä siinä määrin, että Erkki kääntyi vanhan naapurinsa puoleen ja pyysi häntä pitelemään itseään, ettei hän löisi Mikkoa. Mikko nousi pöydästä.

Silloin Pekka Matinpoika liittyi keskusteluun sanoen, että hänellekin kuuluu osa siitä maasta. Ennen sinulla on helvettiin osa kuin siihen metsään, tiuskaisi Erkki siihen. Kun sanat loppuivat, ruokailuvälineet alkoivat lentää. Tapahtumat etenivät nopeasti.

Erkki heitti ensin lautasensa päin Pekkaa, niin että Pekan otsaan tuli haava. Pekka vastasi samalla mitalla. Vastaus tuli olutkannun muodossa. Kannu osui päin Erkin kasvoja kuorien mukaansa nenä- ja otsanahkaa. Erkki lähti jahtaamaan Pekkaa. Pekka syöksyi ulos pirtistä Erkki perässään, kumpikin verta vuotaen. Pekka onnistui pakenemaan metsään, Erkki ei saanut häntä kiinni. Erkki meni naapuritaloon Pekka Antinpojan luo ja käski tämän lähteä Pekkaa etsimään, mutta tämä ei suostunut. Erkki kiersi turhaan naapuripirttien väliä. Sitten Erkki huomasi Pekan hevosen ja aikoi ottaa sen. Kun Pekan vaimo kielsi Erkkiä ottamasta hevosta, Erkki löi häntä halolla.

Erkki meni takaisin pirttiin. Sisällä hän alkoi syyttää vanhusta vehkeilystä. Hän hakkasi ensin Erkki Paulinpoikaa seinää vasten ja kaatoi sitten hänet pöydän alle. Paini jatkui lattialla. Vanha mies sai siinä vaiheessa puukkonsa esille. Kun isäntä Erkki Pekanpoika huomasi tämän, hän huusi Judinsalon Eskolle, joka oli myös paikalla, että tämä pitelisi vanhaa miestä sen aikaa, kun hän saa Erkki Pertunpojan irrotettua. Näin tapahtuikin ja isäntä heitti Erkki Pertunpojan pihalle.

Silloin sisään syöksyi pahoinpidellyn vanhuksen poika, hänkin Erkki nimeltään. Kun hän näki isänsä verisenä, hän palasi saman tien pihalle aikomuksenaan kostaa Erkki Pertunpojalle, jota isäntä edelleen piteli otteessaan. Hänellä oli jo halko kädessään, mutta sitä hänen ei kuitenkaan annettu käyttää.

Tällä välin vanha Erkki Paulinpoika itse oli päässyt jaloilleen ja pihalle. Ulkona ilta oli jo pimentynyt. Ennen kuin kukaan ehti estää, vanha mies kävi tuikkaamassa Erkki Pertunpoikaa puukolla käsivarteen. Nyt sait minut senkin vanha koira, Erkki ehti sanoa.

Erkki Paulinpoika haki päällysvaatteensa sisältä, hyppäsi rekeen ja ajoi pois.

Kukaan ei ymmärtänyt sitoa haavaa. Erkki Pertunpoika kuoli.

Kotonaan Erkki Paulinpoika vaihtoi reen suksiin. Jonkin matkaa hiihdettyään hän iski itseään sauvalla rinnan alapuolelle. Sitten hän kuitenkin kääntyi takaisin. Nimismies otti hänet kotoa kiinni seuraavana päivänä.

Kuolemansyyn selvittämistä mutkisti osallisten suuri määrä ja se, että Erkki oli itse käyttäytynyt aggressiivisesti. Oikeus piti kuitenkin selvänä, että kuolema oli aiheutunut puukoniskusta.

Leski ja vainajan suku eivät halunneet sopia asiaa, vaan vaativat rangaistusta.

*****

Mitä tästä voidaan päätellä Pörväisten suvusta. Eipä paljon. Luultavasti Vappu avioitui uudestaan, mutta kenen kanssa ja missä? Vuonna 1654 talon isäntänä oli Joonas Pertunpoika. Luettelossa alinna on Walborg sr, jonka mainitaan avioituneen Kuhmoisiin. Missään ei mainita, että Pertulla olisi ollut Vappu-niminen tytär. Ehkäpä tässä on tarkoitettu veljen vaimoa? Kuhmoisiin paluu on yksi tutkintalinja, mutta sekään ei toistaiseksi ole johtanut mihinkään. Hänen tunnistamisensa luetteloista on vaikeaa, koska naisten patronyymejä ei useinkaan merkitty näkyviin. Vapulle ja Erkille ehti syntyä myös poika, mutta hänen nimeään ei tiedetä. Ehkä poika kuoli. Tila ei ainakaan näy periytyneen hänelle, kuten normaalin perimysjärjestyksen mukaan olisi pitänyt, vaan Joonaan jälkeläisille.