Millaista oli olla lapsi 1600-luvulla? Mikä oli lapsen arvo?

Lapsuutta siinä mielessä kuin nykyään sen ymmärrämme, oli tuskin olemassakaan tai lapsuus jäi lyhyeksi. Lapset osallistuivat töihin heti, kun johonkin pystyivät. Vaikka toimeen tartuttiin varhain, väliin jäi kuitenkin muutaman vuoden epäitsenäinen vaihe.

Taloissa asui tyypillisesti useampi sukupolvi ja kenties myös naimattomia setiä ja tätejä, jotka pystyivät ehkä katsomaan pienempien lasten perään. Perheet ja sen myötä myös sisarusten ikäerot olivat yleensä suuria, joten vanhemmat sisarukset pystyivät myös hoitamaan pienempiä. Aina tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olivat piikojen isättömät lapset. Kun työajat olivat erittäin pitkät, lapsen ruokkimiseen ei ollut helppo löytää tarpeeksi aikaa. Aliravitut lapset olivat helppo kohde erilaisille taudeille, joten kuolleisuus oli suuri. Helppoa ei ollut itsellisilläkään. Lastenhoitopalveluita ei ollut, joten aikuisten ollessa töissään lapset joutuivat usein selviytymään keskenään. Joskus keskenkasvuisten päähänpistot johtivat traagisiin seurauksiin, kuten seuraava tapaus Sysmästä osoittaa.

Itsellinen Vappu Yrjöntytär Joutsjärveltä oli syksyllä 1688 päiväläisenä (eli palkattuna tilapäistyöntekijänä) Juho Tuomaanpojan kruununtilalla Pappisen kylässä. Hänellä oli mukanaan seitsemänvuotias poikansa Tuomas Nuutinpoika. Äidin työskennellessä Tuomas oli mennyt ulos talon 8,5-vuotiaan pojan Juhon kanssa. Leikkikalunaan pojilla oli iso halkaisukirves.

Pojat aikoivat ruveta hakkaamaan tukkia kirveellä, mutta Juho menetti kirveen hallinnan ja se osuikin nuorempaan poikaan, joka kuoli heti.

Tapauksella oli kaksi silminnäkijää: Heikki Rekonpoika ja hänen vaimonsa Kirsti. Juuri heiltä Vappu sai kuulla suru-uutisen.

Silminnäkijät eivät kuitenkaan päässeet käräjille, joten heidän puolestaan käräjillä esiintyivät kirkkoherra Jakob Gååsman sekä Mikko Sipinpoika Kirkkolasta. He kertoivat, että Tuomas oli ensin yrittänyt lyödä kirveellä, mutta antanut sitten kirveen Juholle. Tuomas oli istunut tukille – sille samalle, johon Juho yritti osua. Juho, jota luonnehdittiin heiveröiseksi pojaksi, ei ollut vielä kyllin voimakas käyttämään raskasta kirvestä, vaan se lipsahti päin Tuomasta tuhoisin seurauksin.

Juho vahvisti itse tapahtumien kulun oikeaksi. Hän kiisti, että hänellä ja Tuomaalla olisi ollut mitään riitaa.

Vapullakaan ei ollut sellaista käsitystä, että Juho olisi tahallaan halunnut vahingoittaa hänen poikaansa. Vappu ilmoitti olevansa halukas sopimaan asian, jos Juhon isä antaa hänelle lehmän ja kaksi tynnyriä viljaa. Koska kyseessä oli vahinko ja Juho oli alaikäinen, hänet jätettiin tuomitsematta rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Päätös meni kuitenkin vielä hovioikeuden käsittelyyn, koska kyseessä oli teko, josta voisi seurata kuolemanrangaistus.

Lehmä oli varsin arvokas – varsinkin itsellisen näkökulmasta. Vuosisadan lopulla kaikilla taloillakaan ei ollut kuin yksi tai kaksi lehmää. Näyttää siltä, että pikkupojan arvo oli ainakin vähän noussut verrattuna vuosisadan alkuun (vrt artikkeliin Renkipojan kuolema)