Kenttävääpeli Johan Wrangel ja hänen vaimonsa Ebba Maria Tandefelt tuomittiin Sysmän käräjillä sakkoihin erillään asumisesta. Miehen sakko oli 25 taalaria ja vaimon 10. Lisäksi heidät velvoitettiin muuttamaan takaisin yhteen.

Asumuseron välittömänä syynä oli uskottomuusepäily. Wrangel epäili vaimonsa eksyneen eräissä Kuhmoisissa joulukuussa 1750 pidetyissä häissä furiiri Carl Magnus Gestrinin sänkyyn. Rouva puolestaan ei suostunut palaamaan miehensä luokse, ennen kuin hänet todettaisiin syyttömäksi. Sysmän käräjillä ei liioin voitu päättää asumuseroasiaa, josta Sysmän nimismies vaati uudelleen rangaistusta, ennen kuin epäilty aviorikos olisi tutkittu tapahtumapaikan käräjillä.

Osallisten saaminen Padasjoelle osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Kumpikaan epäillyistä ei saapunut henkilökohtaisesti vuoden 1753 syyskäräjille. Furiiri Gestrin matkusti pois syytä kertomatta. Ebba Maria Tandefelt lähetti oikeudelle kirjeen, jossa hän kertoi olevansa liian heikko matkustamaan. Silloin Wrangel veti esiin kolme todistusta vaimonsa terveydentilasta, nimittäin ratsumestari Arvid Orrelta, kappalainen Ivar Walleniukselta sekä korpraali Johan Magnus Bökmanilta. Wrangelin mielestä sairaus oli pelkkä tekosyy ja vaati, että vaimoa rangaistaan. Lisäksi Wrangel vaati runsaan 61 taalarin oikeudenkäyntikuluja. Gestrin saikin poissaolosta sakon. Sen sijaan Ebba Marialle oikeus varasi mahdollisuuden todistaa terveydentilansa seuraavilla käräjillä.

Vaikuttaa siltä, ettei asiaa käsitelty pidemmälle Padasjoella. Sen sijaan seuraavilla Sysmän talvikäräjillä pariskunta koruttomasti ja kiertelemättä kertoi, että heidän avioliittonsa oli vuonna 1748 tapahtuneesta vihkimisestä alkaen ollut täysin epäonnistunut ja onneton. Saman katon alla asuminen olisi kerta kaikkiaan mahdotonta. Niinpä puolisot ilmoittivat anoneensa hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan avioliittonsa purkua. Samalla he ilmoittivat lopettavansa kaiken käräjöinnin toisiaan vastaan.

Vaimon kanssa välit menivät siis kokonaan poikki, mutta anopin kanssa riitely tuossa vaiheessa vielä jatkui. Anoppi nimittäin syytti vävyään kunnioituksen puutteesta. Toisaalta myös Wrangel syytti anoppia solvaamisesta. Näitäkään ei ilmeisesti käräjillä päätetty. Hämärän peittoon jäänee sekin, oliko Wrangelin epäilyissä perää vai oliko hän vain mustasukkainen.

Avioero astui ilmeisesti virallisesti voimaan 1759 eli vasta viiden vuoden kuluttua, eikä se ole uutinen, vaan löytyy matrikkeleista. Tämä juttu tuo kuitenkin hieman taustatietoa Wrangellien lyhyestä Kuhmoisten-ajasta, jota ei ehkä tunneta kovin hyvin. He asuivat Väkkärän puustellissa lyhyen aikaa, mutta jo 1750-luvun alussa virkatalo siirtyi Chr. R. Tauben hallintaan.

*

Avioero oli vielä 1700-luvulla ylen harvinainen. Käräjillä ero voitiin myöntää vakavan sairauden takia. Myös katoamistapauksissa vanha avioliitto voitiin julistaa pätemättömäksi käräjillä. Ilmeisesti myös sukupuolinen kyvyttömyys on ollut peruste avioeron saamiseen, mutta yhdestäkään sellaisesta syystä myönnetystä avioerosta ei ole tältä alueelta havaintoja. Ranskassa käytäntönä oli, että tutkijalautakunta arvioi impotentiksi väitetyn miehen suorituksen. Mitä enemmän asiaa tutkittiin, sitä suurempia vaikeuksia tosiaan ilmeni.