Hautoihin liittyviin riitoihin ei käräjäpöytäkirjoissa usein törmää. Väestön kasvaessa kalmisto alkoi käydä ahtaaksi, joten sellaistakin tapahtui.

Lukkari Aleksanteri Aleksanterinpoika, Matti Markuksenpoika Rantala, Heikki Heikinpoika Täppinen ja Juho Juhonpoika Teppola sekä Kalle Jaakonpoika Anttulasta olivat keväällä 1763 kaivaneet hautaa Yrjö Juhonpoika Seppälälle ja Maria Pertunpoika Rantalalle Kuhmoisten kirkkomaalla. Naapurihaudassa makasi Äkämäen Korppilan emäntä.

Myöhemmin rovasti Limatiuksen renki Heikki Heikinpoika ja Erkki Fabianinpoika Rantala kertoivat Juho Matinpoika Korppilalle, että haudankaivajat olivat rikkoneet vuotta aiemmin haudatun Korppilan emännän arkun ja jättäneet ruumiin maahan lojumaan.

Lukkari kiisti osallistuneensa haudan kaivamiseen millään tavalla. Tosin hän myönsi nähneensä kellotapulista tultuaan kirkkomaalla laudankappaleita, mutta hän kertoi olevan aivan tavallista, että niitä nousee ylös, kun hauta avataan.

Samoin Juho Juhonpoika Teppola kiisti ottaneensa osaa kaivamiseen. Matti, Heikki ja Kalle olivat kaivaneet haudan. Paikalla olleet Matti ja Kalle vahvistivat näin tapahtuneen. Heikki oli sairaana eikä siksi tullut käräjille, joten asia jouduttiin lykkäämään.

Seuraavilla käräjillä Heikki Täppinen kertoi saman kuin muutkin, eli joitain laudankappaleita oli tullut lapioon, mutta Korppilan emännän arkkua ei ollut rikottu tai ruumista siirrelty.

Juho Korppila halusi Heikki Heikinpojan ja Erkki Fabianinpojan todistavan, mutta oikeus ei sallinut sitä, koska he olivat ilmiantajia. Juho ei ollut tyytyväinen, vaan pyysi lykkäystä hankkiakseen muita todistajia. Asia siirtyi siis jo kolmansille käräjille. Tässä vaiheessa Korppila lienee luovuttanut tai sitten asia on sovittu muulla tavalla. Oikeuden päätöstä siitä ei ole löytynyt.