Syyskäräjillä 1777 Yrjö Matinpoika Vähä-Littu Harmoisista vaati torpparinsa Matti Lundgrenin poikaa Salomonia toteuttamaan naimakaupan.

Salomon oli nimittäin toukokuussa kuulutettu avioliittoon Yrjön Liisa-tyttären kanssa ja muuttanut taloon työntekijäksi. Jo juhannuksena Salomon oli kuitenkin lähtenyt omille teilleen. Salomon myönsi näin käyneen, mutta hän selitti lähtönsä johtuneen siitä, että kuulutusten jälkeen Yrjö oli muuttunut vaikeaksi ja kylmäkiskoiseksi eikä antanut edes tarpeeksi ruokaa.

Salomon vakuutti että mitään niin intiimiä ei ollut ehtinyt tapahtua, minkä takia avioliittolupaus olisi välttämättä lunastettava. Lisäksi Salomon kiinnitti huomion siihen, että kaksi aiempaakin naimakauppaa oli kariutunut Yrjön kovuuden takia. Yrjö myönsi, että kaksi vävyehdokasta oli lähtenyt lätkimään, mutta kiisti sen johtuneen omasta käyttäytymisestään. Hän kiisti olleensa mitenkään kova Salomonia kohtaan tai nuuka ruoan suhteen.

Salomon muistutti vielä, ettei hän ollut edes täyttänyt 18 vuotta.

Lopuksi Salomon vaati, että Yrjö palauttaisi hänen Litulle jääneet vaatteensa sekä kaksi paria villasukkia, jotka Liisa oli häneltä kihlauksen yhteydessä saanut. Paikallisen tavan mukaan sukat oli annettu puhemiehenä toimineelle opiskelija Aron Limatiukselle, joka asui naapurissa.

Yrjö selitti, että hän oli katsonut olevansa oikeutettu pitämään vaatteet, koska Salomon oli lähtenyt työstään laittomasti (rengit ja piiathan saivat vaihtaa palveluspaikkaa vain tiettyyn aikaan vuodesta). Yrjö lupasi kuitenkin palauttaa vaatteet samoin kuin sukat, jotka hän olikin jo hakenut takaisin Limatiukselta.

Oikeus velvoitti Yrjön pitämään lupauksensa. Itse pääasiassa oikeus ei voinut tehdä päätöstä ennen Salomonin iän selvittämistä. Sitä varten Yrjö velvoitettiin hankkimaan seuraaville käräjille ote kirkonkirjasta 10 taalarin sakon uhalla.

Sattumoisin Yrjö oli toisenkin kerran kantajana samoilla käräjillä. Yrjö väitti torpparinsa Matti Lundgrenin – Salomonin isän - käyneen hänen kimppuunsa juhannuksena. Väitetty pahoinpitely oli tapahtunut samana päivänä jona Salomon oli karannut Vähä-Litulta. Tämäkin asia jouduttiin lykkäämään tuonnemmaksi, koska Lundgren ei saapunut käräjille – poikansa mukaan hän sairasteli.

Seuraavilla käräjillä Yrjö kertoi hankkineensa pyydetyn papintodistuksen, mutta se oli muutama päivä ennen käräjiä ”tapaturmaisesti kadonnut”. Yrjö ei kertonut, mikä eläin sen söi. Salomonin isä oli myös paikalla ja sanoi poikansa olevan 18, mutta ei hänkään pystynyt sitä todistamaan.

Asiakirjan kadottaminen tuli Yrjölle kalliiksi. 10 taalarin uhkasakko pantiin maksuun, ja 3 taalaria siitä piti maksaa uusina riikintaalareina. Samalla hänet määrättiin uuden 5 riikintaalarin sakon uhalla hankkimaan uusi todistus. Koska Yrjö oli köyhä ja velkainen, sakko muunnettiin kahdeksan päivän vankeudeksi.

Seuraaville käräjille, jotka pidettiin syksyllä 1778, Yrjö onnistui tuomaan kappalainen Palanderin todistuksen Salomonin iästä. Siitä kävi ilmi, että Salomon oli ollut naimakaupan tapahtuessa alaikäinen, joten Yrjön vaade raukesi.