Viidentenä elokuuta 1775 Kuhmoisten pitäjänräätäli Tuomas Syren oli pois kotoa ja hänen vaimonsa Anna Martintytär oli lasten kanssa kotona. Anna ja hänen miehensä asuivat pirtissä, joka sijaitsi Korppilan maalla lähellä Päijänteen rantaa.

Päivän tapahtumia käsiteltiiin vuoden 1777 talvikäräjillä. Syren vaati Korppilan isäntä Simo Mikonpojalle rangaistusta pahoinpitelystä. Simo oli ollut isäntänä vasta kolmisen vuotta vanhempiensa kuoltua 1772.

Mitä tapahtui?

Annan mukaan Simo oli tullut rantaan puhuen itsekseen jotain kaskesta. Sitten hän oli hakannut puulla pirtin seinää niin että Anna oli peloissaan paennut sisälle ja sulkenut oven rautahaalla. Se ei kuitenkaan pidätellyt Simoa, vaan hän murtautui sisälle puu kädessään ja alkoi hutkia sillä Annaa.

Annan täysi-ikäinen tytär Eeva Tuomaantytär tuli sisään ja pyysi lopettamaan, mutta saikin monta iskua. Anna sai selkäänsä viisi mustelmaa, jotka hän kävi seuraavana näytämässä lautamies Juho Ristonpojalle.

Simo myönsi olleensa Syrenin mökillä kyseisenä päivänä, mutta kiisti hakanneensa seinää tai murtaneensa ovea. Ovi ei edes ollut haassa hänen mielestään. Simo myönsi myös suuttuneensa Annalle siitä, ettei tämä suostunut tulemaan päivätyöhön hänen kaskelleen. Sananvaihto oli ollut kiivasta, mutta Simo kiisti lyöneensä ketään.

Korppilan silloiset rengit Matti Matinpoika ja Juho Juhonpoika, joiden sanottiin nyttemmin oleilevan Harmoisissa, olivat olleet Simon mukana rannassa tuona päivänä, joten heitä kuultiin todistajina.

Matti kertoi heidän olleen menossa veneellä kaskityömaalle Syrenin mökin ohi. Veneen saavuttua rantaan Korppila huusi Annalle eikö tämä aio tulla töihin. Anna vastasi siihen, ettei hän ehdi kaskea raivaamaan, koska hänen on mentävä heinäntekoon. Matin mukaan Anna oli kuitenkin luvannut tulla töihin jonain muuna päivänä.

Ehdotus ei kelvannut Simolle, vaan hän raivostui ja huusi, että etkö tule, kirottu ämmä! Sitten hän otti vaahteranoksan ja löi sillä mökin seinään ennen kuin hävisi sisälle. Matti ja Juho jäivät rantaan seisomaan. Rengit eivät tienneet, oliko ovi haassa vai ei. Rengit eivät nähneet pirttiin sisälle, mutta huutoa ja valitusta he kyllä kuulivat.

Sitten Anna ilmestyi pirtin ovelle paljain päin ja huusi, että tulkaa Herran tähden auttamaan. Annan toinen käsi oli roikkunut sivulla ikään kuin siinä olisi ollut jotain vikaa.

Juho lisäsi Matin kertomukseen vain sen, että pirtin ovessa oli ollut haka, mutta Simo oli rynkyttänyt ovea sellaisella voimalla, että haka oli oiennut. Vielä hän muisti Simon uhonneen, että kyllä Annan hymy hyytyy.

Palattuaan veneeseen Simo totesi vain antaneensa tottelevaisuuskoulutusta.

Kärhämän juurisyy oli siis se, että Korppilan mielestä pitäjänräätälin emännän olisi pitänyt tehdä päivätöitä Korppilaan, koska räätälin mökki sijaitsi Korppilan maalla. Olisiko pitänyt, riippui siihenkin aikaan siitä mitä oli sovittu. Tiedossa ei ole, oliko räätälin mökistä tehty jokin vuokrasopimus.

Itsepintainenkaan kiistäminen ei tällä kertaa auttanut syytettyä, vaan oikeus katsoi etteivät todistajien lausunnot jättäneet epäilylle sijaa. Simo tuomittiin kahden hopeataalarin sakkoon jokaista Annan saamaa mustelmaa kohti, sekä kaksi kertaa kuuden hopeamarkan sakkoon julkisesta kunnianloukkauksesta. Eevan pahoinpitelystä häntä ei näytön puutteessa tuomittu. Sakkojen lisäksi hän joutui korvaamaan kantajan kuluja kolme riikintaalaria. Syren oli vaatinut 20 hopeataalaria.

Pitäjänräätälin ja Korppilan isännän vihanpito ei suinkaan loppunut tähän. Jo seuraavana vuonna he olivat jälleen käräjillä, sillä kertaa asia koski kaalimaata.