Aikana ennen eläkkeitä sukupolvenvaihdoksen onnistuminen oli ratkaisevan tärkeää vanhusten toimeentulon kannalta. Jo varhain alettiin tilan hallinnan siirron yhteydessä sopia syytinkiehdoista, joko suullisesti tai kirjallisesti. Ongelmia tuli silti toisinaan, etenkin jos leski oli äitipuoli.

Martti Martinpoika Hinskalan leski Vappu Pertuntytär valitti talvikäräjillä 1779, että seitsemän aviovuoden jälkeen hänen poikapuolensa Antti oli syrjäyttänyt isänsä isännyydestä omavaltaisesti. Martti ja Vappu jäivät kuitenkin tilalle asumaan muodostaen oman ruokakuntansa. Antti jätti heidän käyttöönsä hieman peltoa ja niittyä. Vapun mukaan Antti oli estänyt häntä käyttämästä näitä viljelyksiä vanhan isännän kuoltua. Vappu oli kaksikymmentä vuotta hoitanut iäkästä miestään ja nyt hän oli itse niin vanha ettei pystynyt elättämään itseään. Niinpä hän vaati Antilta syytinkiä oikeusteitse.

Vappu syytti Anttia myös siitä, ettei hänen tyttärensä edellisestä aviosta, Maria Yrjöntytär nimeltään, ollut saanut Martin jälkeen perintöä. Käräjillä Maria selvitti olevansa tyytyväinen siihen osuuteen, jonka hän ja hänen äitinsä olivat yhteensä saaneet. Perukirjan mukaan osuus oli seitsemän riikintaalaria, neljä killinkiä ja kuusi runstykkiä. Siinä tapauksessa että Vappu ei saisi syytinkiä, Maria ilmoitti kuitenkin vaativansa, että kaikki omaisuus, jonka Antti sai talon mukana, luetteloidaan ja sen arvo määritetään. Martti oli nimittäin tehnyt Marian hyväksi lahjakirjan 26.3.1767. Asiakirja on jäljennetty vuoden 1778 syyskäräjien pöytäkirjaan.

Antin ja sisarpuolen välillä oli kitkaa jo aiemmin Martin vielä eläessä. Talvikäräjillä 1775 Maria vaati Antilta 24 taalaria sekä vaati Antin vaimolle Kaarinalle ja sisarelle Marialle rangaistusta, koska he olivat kutsuneet häntä varkaaksi. Asia sovittiin.

Mutta palatkaamme syytinkiin. Vappu vaati lisäksi itselleen rakennuksia, jotka olivat jääneet Martille hänen luovuttuaan isännyydestä. Martti ja Vappu olivat rakentaneet omalla kustannuksellaan rantaan ladon ja karjasuojan sen jälkeen kun isännyys oli siirtynyt Antille.

Antti puolustautui, että hänen isänsä oli itse luovuttanut Hinskalan kruununtilan asukasoikeuden hänelle syytinkiä vastaan. Hän olisi huolehtinut myös äitipuolensa syytingistä isänsä kuoleman jälkeen, mutta hänellä ei mielestään ollut velvollisuutta siihen, koska Vappu ja Maria olivat omineet hänen isänsä irtaimen omaisuuden. Antin mukaan hänen isällään oli ollut irtainta omaisuutta enemmän kuin perukirjaan oli merkitty.

Oikeuden edessä asianosaiset pääsivät sopimukseen. Vappu ja Maria saisivat pitää hallussaan olevan irtaimen omaisuuden, mutta hankkisivat asunnon muualta kylästä. Lisäksi he saisivat pitää kuolemaansa saakka aitan, ladon ja karjasuojan, jotka Martilla oli kuollessaan. Vappu luopuisi syytinkiviljelyksistä, mutta Antti antaisi hänelle vuosittain vastineeksi tynnyrin ja kymmenen kappaa ruista, vehnää tai ohraa sekä kaksi kuormaa (reellistä) heiniä ja puoli kuormaa olkia.