Aiemmassa kirjoituksessa kerroin että Pälsilän ja Paaterin viinapannut oli varastettu pitäjänmakasiinista. Juho Pälsilä hätäisesti arveli lippumies Brummerin vieneen hänen pannunsa. Myöhemmin lippumies Brummer ilmiantoi rovastinleski Hedvig Kraemerin ja hänen poikapuolensa Aron Limatiuksen viinanpoltosta. Väärien epäilyjen ja pitkällisten tutkimusten jälkeen tarina saa nyt vihdoin päätöksensä.

Myöhemmin Pälsilän ja Paaterin epäilykset kohdistuivat Tapialan kylän Simolan talon poikaan. He haastoivat kyseisen Kustaa Kustaanpojan käräjille, mutta hän jätti toistuvasti saapumatta paikalle. Vihdoin talvikäräjillä 1779 oikeuden mitta tuli täyteen ja Kustaasta annettiin vangitsemismääräys. Koska hänen tiedettiin oleskelevan käräjien aikaan Jokioisten kylästä, hänet otettiin kiinni ja tuotiin käräjille seuraavana päivänä.

Pälsilän ja Paaterin viinapannut oli kruunun määräyksen mukaisesti annettu monien muiden tavoin säilytettäväksi pitäjänmakasiiniin, joka sijaitsi Hietalan rusthollissa Padasjoella. Viinapannut varastettiin pitäjänmakasiinista eräänä yönä syksyllä 1775 ja ne löytyivät kolme vuotta myöhemmin Päijänteen rannasta nuottatalaasta huonossa kunnossa. Pitäjänmakasiiniin oli menty katon kautta ja ovi avattu sisältä päin pannujen ulos saamiseksi.

Varkautta seuraavana aamuna eräs Kellosalmen torppari, joka asui Päijänteen saaressa, oli löytänyt veneensä eri paikasta kuin mihin hän oli sen jättänyt. Tästä oli päätelty varkaiden suunnanneen Jokioisten kylästä Kellosalmen ohi Kuhmoisiin. Lisäksi eräät kellosalmelaiset nuotanvetäjät olivat sinä yönä nähneet Kustaa Kustaanpojan soutavan Päijänteellä toisen miehen seurassa Jokioisten suuntaan. Koska salmi oli jo jäässä, hämärämiehet olivat joutuneet jättämään oman veneensä Kuhmoisten puolelle salmea ja lainaamaan toista venettä loppumatkan ajaksi.

Kustaa Kustaanpoika kiisti ensin kaiken.

Paaterin poika Simo muistutti, että Kustaa oli luvannut palauttaa Paaterin viinapannun hänelle jo kaksi vuotta aiemmin. Se jäi kuitenkin hakematta, koska Simo ei halunnut hakea sitä ilman todistajaa.

Simo oli kuullut Arrakoskella, että Kustaa oli yrittänyt myydä Pälsilän viinapannun Juho Pälsilän vävylle Juho Yrjönpoika Vorikalle 60 kuparitaalarilla.

Kantajat olivat kuulleet muun muassa Kustaan veljeltä Aatamilta, että Tuomas Juhonpoika Kissala, sekä hänen aikuinen poikansa Matti ja tyttärensä Kaisa, Juho Juhonpoika Teppola, Uotilan lampuoti Elias Sipinpoika sekä räätälinoppilas Erkki Juhonpoika tietävät jotain asiasta. He olivat joko itse nähneet viinapannun Kustaalla tai kuulleet Kustaan puhuvan siitä. Kustaan puhuttiin polttaneen viinaa lähellä Kissalaa sijaitsevassa [Unnasjärven] torpassa, jossa hänen sisarensa oli emäntänä.

Helmikuun viidentenä päivänä, kun todistajia piti kuulla, Juho Teppola oli vielä iltapäivällä liian juovuksissa todistamaan, mutta muut olivat paremmassa kunnossa.

Keväällä 1777 Tuomas Kissala vieraili Kustaan sisaren miehen, Jaakko Juhonpojan luona. Jaakko oli juuri vuoteenomana. Rehuladossa Tuomas huomasi sinetöimättömän ja käyttökuntoisen viinapannun. Tuomas ei kuitenkaan ollut halunnut rasittaa vakavasti sairasta miestä kysymyksillään. Myöhemmin Jaakko oli sanonut, että pannun vei pois sama, joka sen oli tuonutkin. Tuomaan mukaan Jaakko ei kertonut kenestä oli kysymys, eikä Tuomas kysynyt.

Matti Tuomaanpoika oli ollut auttamassa Jaakkoa puinnissa syksyllä 1775 samoihin aikoihin kuin varkaus tapahtui. Aamupuoleen Kustaa oli tullut torpalle alaikäisen veljensä Simon kanssa. Kustaa oli kertonut heidän olleen yötä Rekisalon saaressa, mutta että heidän nuotionsa oli sammunut, joten he olivat lähteneet torpalle. Muuta ei Kustaa kertonut, mutta myöhemmin Kustaan sisar Eeva, joka oli torpan emäntä, oli kertonut Matille kahden kesken, että veljekset olivat vieneet Pälsilän ja Paaterin viinapannut. Myöhemmin Matti oli nähnyt Jaakon ladossa viinapannun. Myös Matin sisar Kaisa oli nähnyt pannun autellessaan torpalla Eevan ollessa lapsivuoteessa.

Elias Sipinpojan mukaan mukaan Aatami ja Kustaa olivat riitaantuneet, kun Simolassa tehtiin perinnönjakoa. Aatami oli silloin toimitusmiesten kuullen sanonut, että Kustaalla on viinapannuja pitäjänmakasiinista. Syksyllä 1776 Kustaa oli yrittänyt houkutella Eliaan auttamaan viinapannun siirrossa plootupalkalla, mutta Elias ei suostunut. Myöhemmin hän oli nähnyt Keikkalan pesutuvassa viinapannun. Kun Elias oli kysynyt asiasta, Keikkalan omistaja Hedvig Kraemer oli kertonut pannun olevan Kustaan. Kustaa väitti että pannu oli nostettu järven pohjasta. Myöhemmin Kustaa sanoi sen olevan Sysmästä. Kun pannut löytyivät nuottatalaasta, Elias saattoi todeta näkemänsä pannun olevan aivan samanlainen kuin Paaterin pannu.

Kustaa ettei tiennyt, minkä pannun todistaja oli nähnyt. Hän myönsi kysyneensä Eliasta auttamaan viinapannun takavarikoimisessa. Hän oli nimittäin kuullut – niin hän väitti – Kraemerilta varastetun viinapannun olevan torppari Juho Strengin hallussa Puukkoisilla. Kraemer oli muka ensin epäillyt Kustaata varkaaksi, mutta kuultuaan huhun, pyytänyt Kustaata hakemaan pannun Puukkoisilta palkkaa vastaan.

Räätälin oppipoika Erkki Juhonpoika kertoi olleensa edellisenä vuonna tätinsä miehen, Kuhmoisten räätälin Tuomas Syrenin (jonka tunnemme entuudestaan) luona. Päivää ennen talvikäräjiä Kustaa oli tullut Syrenin mökkiin. Hetken päästä hän oli mennyt Syrenin vaimon Anna Martintyttären kanssa ulos eikä enää palannut. Myöhemmin Anna Martintytär kertoi miehelleen oppipojan kuullen antaneensa Kustaalle luvan tuoda heidän latoonsa heinäsäkin. Syren halusi tietää oliko säkissä muutakin kuin heinää ja lähetti oppipojan asialle. Löytyihän sieltä muutakin: heiniin kääritty viinapannu. Käräjille tullessaan Simo Penjaminpoika Paateri poikkesi Syrenin mökkiin. Syrenit kertoivat Simolle viinapannusta ja käytyään ladossa Simo totesi sen samaksi Paaterin pannuksi, joka oli varastettu pitäjänmakasiinista. Simo ei halunnut ottaa pannua mukaansa, vaan pyysi että se siirretään lukittuun aittaan.

Syren keskusteli asiasta Paaterin vanhan isännän kanssa ollessaan ammatillisissa asioissa Paaterissa. Vanhan isännän mielestä oli viisainta olla siirtämättä pannua Paateriin. Niinpä Syren määräsi oppipojan kiikuttamaan heinäsäkin pannuineen eräänä lauantai-iltana hämärissä Simolan riiheen. Sunnuntaiaamuna Erkki kävi Simolassa kertomassa mistä heinäsäkki löytyisi, mutta ei lähtenyt Kustaan kanssa riiheen, vaan jatkoi matkaansa kirkkoon.

Kustaa ei tiennyt mitään mistään heinäsäkistä.

Maria Juhontytär oli edellisenä vuonna ollut piikomassa Keikkalassa, joka sijaitsi lähellä Simolaa. Marian mukaan Kustaa oli pyytänyt Keikkalan omistajalta Hedvig Kraemerilta luvan käyttää pesutupaa, joka sijaitsi lähellä rantaa etäällä muista rakennuksista. Sitä Maria ei tiennyt, kertoiko Kustaa mihin tarkoitukseen hän tilaa tarvitsi. Eräänä aamuna Maria ja toinen piika, Eeva Heikintytär, yhyttivät Kustaan vaimoineen pesutuvasta viinantekopuuhissa. Pannu oli yön aikana hävinnyt pesutuvasta. Marialle oli kuulustelua edeltävänä päivänä näytetty Paaterin viinapannua pitäjänmakasiinissa, ja hänen mielestään kyseessä oli sama pannu, jonka hän oli nähnyt pesutuvassa.

Kustaa väitti että pesutuvassa sijainnut tehdas ei ollut hänen vaan korpraali Hagmanin lesken.

Tähän mennessä Teppolan Juho oli selvinnyt siinä määrin, että häntä voitiin kuulustella. Hän oli kuitenkin kuullut vain Kustaan kerskailleen, että hän omistaa neljä viinapannua. Kantajat pitivät tätä tietoa niin vähäarvoisena, ettei Juhoa ollut tarpeen kuulla todistajana. Sen sijaan he halusivat Aaron Hagmanin todistamaan.

Hagman kertoi, että Kustaa oli edellisenä vuonna tarjonnut hänelle viinapannua lainaksi, jos hän haluaisi sitä käyttää. Kustaan mielestä se oli niin päin, että Hagman oli sanonut haluavansa polttaa viinaa, jos vain olisi välineet.

Eeva Heikintytärtä ei ehditty haastaa käräjille, koska hän oli silloin kenttävääpeli Jackin palveluksessa Jämsän Talvialassa. Kustaan sisar Eeva ja lanko Jaakko olivat myös jääneet kutsumatta.

Pälsilän pannun arvoksi laskettiin viisi riikintaalaria ja Paaterin pannun kaksi riikintaalaria 10 killinkiä 8 runstykkiä. Pälsilän pannu oli arvokkaampi, koska se oli isompi ja käyttökelpoinen.

Oikeus päätti että tutkintaa jatkettaisiin ylimääräisillä käräjillä. Raskauttavien asianhaarojen vuoksi Kustaa Kustaanpoika määrättiin heti vangittavaksi ja odottamaan ylimääräisiä käräjiä Hämeenlinnan tyrmässä.

Ylimääräisiä käräjiäkin jouduttiin lykkäämään, mutta vihdoin 18. toukokuuta 1779 niitä päästiin istumaan.

Yrjö Martinpoika Puukila jäävättiin sillä perusteella, että hän oli Paaterin vävy ja Anna Martintytär sillä perusteella, että hän oli Simo Paaterin anoppi. Sen sijaan Yrjö Matinpoika Rantala ja Eeva Heikintytär saivat todistaa.

Eeva Heikintyttären todistus oli samanlainen kuin aiemmin kuullun Marja Juhontyttären. Naiset olivat nähneet Kustaa Kustaanpojan vaimoineen valmistavan paloviinaa rovastinleski Limatiuksen pesutuvalla, joka sijaitsi syrjäisessä paikassa Keikkalan tilalla. Kun myöhemmin todistajalle oli näytetty Paaterin viinapannua, hän oli tunnistanut pannun samaksi.

Oikeus joutui lähes ”hohtimilla kiskomaan”, mutta lopulta Kustaa myönsi kuin myönsikin polttaneensa viinaa, mutta sanoi ettei se ollut Paaterin pannu, vaan vanha rämä joka kuului korpraali Hagmanin leskelle Kerttu Åmanille. Kyseinen leski oli paikalla ja kiisti heti että hänelle kuuluvalla pannulla olisi valmistettu viinaa. Sitä paitsi hänen pannunsa oli vanha ja täysin käyttökelvoton. Eeva Heikintytär oli nähnyt senkin pannun ja vahvisti, ettei sillä voinut viinaa valmistaa.

Yrjö Rantala kertoi nähneensä syksyllä 1777 Jaakko Juhonpojan vaimon viinanpolttopuuhissa ollessaan jollain asialla heidän torpallaan. Pannun omistajaa hän ei tiennyt.

Eeva Kustaantytär oli lausunnon jälkeen vaitonainen. Sen sijaan hänen miehensä vaati kovaäänisesti Pälsilää todistamaan, että hän oli polttanut viinaa Pälsilän pannulla.

Kellosalmesta oli nähty kahden miehen soutavan Kuhmoisista Padasjoelle sinä yönä jona pannut varastettiin. Välimatka oli kuitenkin niin pitkä, ettei soutajia pystytty tunnistamaan.

Oikeuden mielestä epäilylle ei jäänyt sijaa. Kustaa sai rikoksenuusijana – hänet oli tuomittu näpistyksestä jo 1771 – murrosta 18 ja varkaudesta kahdeksan paria raippoja. Lisäksi viinanpoltosta hänet määrättiin sakkoon, mutta sekin muunnettiin raipoiksi, joiden määräksi tuli yhteensä peräti 40 paria. Toimeenpanoa hän joutui odottamaan vankeudessa. Yhteiselo veljien kanssa Simolassa näyttää käyneen mahdottomaksi; Kustaa muutti samana vuonna vaimoineen Padasjoelle.

Jaakkoa ja Eevaa ei tuomittu osallisuudesta varkauteen, koska jäi epäselväksi, mikä pannu heidän torpassaan oli ollut. Viinanpoltosta lankesi kuitenkin maksettavaksi 16 riikintaalarin ja 32 killingin sakko. Koska pannua ei palautettu, Jaakko joutui korvaamaan sen arvona kolme riikintaalaria. Lisäksi hän sai kolmen taalarin sakot vastapuolen loukkaamisesta käräjillä.

Ilmiantajina Juho Pälsilä ja Penjami Paateri saivat osansa sakoista. Tai olisivat saaneet, jos Jaakko olisi pystynyt ne maksamaan. Sakot muunnettiin 8+4 päivän vankeudeksi vedellä ja leivällä.