Padasjoen syyskäräjillä 1770 mainittiin ohimennen ”kalastaja ja aatelismies Lohielm”, joka oleskeli kersantti Hans Henrik Brummerin luona Kasiniemessä. Brummerin veli korpraali Gustav Johan Brummer vaati eräälle vesijakolaiselle lampuodille rangaistusta siitä, että lampuoti olisi aiheettomasti syyttänyt korpraalia ja Lohielmiä eväsreppunsa varastamisesta.

Lohielmin etunimeä ei pöytäkirjassa mainita, mutta kyseessä lienee Gabriel, jonka Adelsvapen-sivusto tuntee. Gabriel Lohielm syntyi 1734 Napialassa. Hän teki päivätöitä ensin Janakkalassa ja vuodesta 1756 Hauholla. Vuonna 1770 hän kirjautui vapaaehtoisena Porin rykmentin rulliin, mutta hänet poistettiin armeijan kirjoilta jo 1773. Hän kuoli naimattomana Ämmätsässä vuonna 1793.

Gabriel oli ilmeisesti kersantti Brummerin vaimon etäinen sukulainen. Gabrielin isoisoäiti oli Sass, kuten Brummerin vaimokin. Oleskelu Kasiniemessä ei liene ollut pitkäaikaista, koska Lohielmistä ei ole jäänyt enempää jälkiä paikkakunnan arkistoihin.

Harvemmin tapaa aatelisia kalastajia. Lohielmin alun perin porvarillisessa suvussa oli renkejä ja torppareitakin. Gabrielin isä kuoli rykmenttinsä ollessa komennettuna Skåneen. Gabrielin sisaruksista neljä kuoli varhain. Ainoana sisaruksista sukua jatkoi Gabrielin pikkuveli Eerik. Myös hän astui vapaaehtoisena palvelukseen samassa rykmentissä kuin veljensä, mutta päätyi torppariksi Vesilahdelle. Niin sääty-yhteiskunnassa kuin elettiinkin, jotkut suvut menivät ylös, jotkut alaspäin. Säätyläisten määrän paisuessa Ruotsin ajan loppua kohti sääty ei yksin ratkaissut menestystä. Kaikki aateloidutkaan suvut eivät kohonneet hierarkiassa korkealle tai onnistuneet keräämään suuria varallisuuksia.