Olen tänä keväänä kirjoittanut pitkästi Kustaa Kustaanpoika Simolan rikoksista. Tasapuolisuuden vuoksi on syytä mainita, että Kustaa oli itse myös rikosuhri. Varkaan luona kävi varkaita. Perehtyessämme asiaan tulemme tutustuneeksi melko epäilyttävään kerrostumaan 1700-luvun lopun yhteiskuntaa.
Toukokuun lopussa 1780 istuttiin poikkeuksellisesti Vorikan talossa Kuhmoisissa ylimääräisiä käräjiä. Asianomistajana oli mainitun Kustaan lisäksi myös lammaspaimen Liisa Pertuntytär saman kylän Teppolasta. Kustaa oli hyvin valmistautunut käymään oikeutta. Hän ei ollut lainoppinut, mutta hänellä oli käytännön kokemusta.
Liisan lukittuun aittaan oli murtauduttu talvella 1779. Aitasta oli viety muun muassa säkki ja kolme kaulaliinaa, jotka hän oli myöhemmin löytänyt Matti Jaakonpojan mökistä. Matti ja hänen vaimonsa Sohvi asuivat itsellisinä Äkämäessä. Kustaan samalla tavalla murretusta aitasta oli hävinnyt viljaa, herneitä, hamppua ja pellavaa sekä erilaisia tekstiilejä. Kun Kustaa oli kuullut Matti Jaakonpojan liittyvän varkauksiin, hän oli lähtenyt tekemään tutkimuksia. Matin mökistä Kustaa olikin tunnistanut omaisuuttaan, muun muassa säkin ja palttinaisen hilkan. Jo aiemmin helmikuussa Tapialan lukitusta myllystä oli viety Kustaan ruisjauhot. Pian oivallettiin tapahtumien liittyvän samaan kokonaisuuteen.
Matti ja Sohvi kiistivät kaiken. Matti sanoi että mökissään olleen säkin Kustaa oli itse jättänyt sinne muutama viikko aiemmin. Liisan löytämien tavaroiden Matti ja Sohvi väittivät olevan heidän omiaan.
Matin mökissä oli pidetty kapakkaa. Kapakoitsijoiden mukaan huonomaineinen nainen, Anna Arvintytär nimeltään, oli yrittänyt ostaa juotavaa ulko-oven lukolla. Kun lukko ei kelvannut baarissa maksuvälineenä, hän oli heittänyt sen räppänästä pihalle. Pihalta sen oli löytänyt Kustaan veli, entinen porvari Heikki Simolin ja vienyt veljelleen, jonka lukoksi hän oli tunnistanut sen. Annan kuulemista todistajana Matti ei pitänyt toivottavana, koska Annaa pidettiin epäluotettavana ja hän oli myös helposti johdateltavissa. (Kirkonkirjoista on pääteltävissä, että ainakin hän oli helposti johdateltavissa vuoteeseen.)
Kaksi Liisan tunnistamaa kaulaliinaa oli Sohvin mukaan antanut juomavelan pantiksi ”vähäjärkisen Joonas Pukkalan viinaanmenevä vaimo” Maria Simontytär. (Joonas Pukkala oli aiemmin erotettu lautamiehen tehtävästä mielenterveydellisistä syistä.) Maria kiisti pantanneensa kaulaliinoja.
Poikkeuskäräjillä myös todistelu oli poikkeuksellisen runsasta. Todistajiksi oli kutsuttu isännät Juho Pertunpoika Myysälä, Heikki Juhonpoika Jussila ja Jaakko Markuksenpoika Kopsala, piika Anna Tapanintytär Lästilästä, talollisen vaimo Sohvi Mikontytär Tapialasta, itsellisen vaimo Anna Jaakontytär sekä Anna Antintytär ja Anna Juhontytär, jotka olivat kumpikin sotilaan vaimoja.
Juho Myysälä oli paikalla, kun Kustaa ja Liisa tutkivat Matin mökkiä. Penkin alta oli löytynyt kaksi säkkiä joita Kustaa ja Liisa väittivät omikseen. Juho ei tunnistanut säkkejä eikä osannut kuvailla oliko niissä jotain merkkejä.
Myös Kopsalan Jaakko oli sattunut tulemaan mökkiin tarkastuksen aikana, mutta ei viipynyt pitkään. Sen hän oli ehtinyt havaita, että Liisa tunnisti yhden säkin omakseen siinä olleesta merkistä. Liisan langolla Tuomas Teppolalla oli ollut säkki, jossa oli Teppolan puumerkki ja jonka Tuomas sanoi löytyneen Matin mökistä.
Anna Tapanintytär kertoi Sohvin pyytäneen häntä auttamaan hakemaan ruisjauhoja myllystä. Tämä oli tapahtunut helmikuussa 1779 Kustaan ollessa Padasjoella talvikäräjillä. Sohvi oli väittänyt jauhoja omikseen. Anna oli hieman ihmetellyt, kun Sohvi oli avannut myllyn oven kirveellä, mutta Sohvi oli vain tokaissut, että ”etkö ole ennen nähnyt ovea murrettavan kirveellä”. Kun säkit oli kannettu Sohvin kotiin, Sohvi oli selittänyt jauhojen olevan Kustaa Kustaanpojan, mutta että Kustaa oli hänelle velkaa. Myöhemmin kun Anna oli Matin pirtissä, hänen kätensä oli osunut penkillä johonkin terävään. Se oli lukko. Sohvi sanoi Anna Arvintyttären tuoneen sen, ja heitti lukon pihalle. Vähän myöhemmin Henrik Simolin tuli kyselemään Kustaalta varastettua lukkoa. Anna arveli, että se on varmaankin sama lukko, jonka Sohvi heitti ulos. Henrik ja Matti löysivät lukon lumihangesta.
Oikeuden kehotettua Sohvia olemaan rehellinen, hän tunnusti jauhojen viemisen. Matti kiisti tienneensä vaimonsa jauhojen hausta mitään.
Heikki Jussila oli ollut läsnä, kun Sohvin aitasta etsittiin todisteita. Jauholaarista oli löytynyt valkoinen kaulaliina, jonka Liisa Pertuntytär tunnisti omakseen. Laatikosta, jossa Sohvi säilytti vaatetavaroitaan, löytyi toinen kaulaliina. Todistajan mielestä ensimmäisenä aittaan tunkenut Sohvi oli yrittänyt piilottaa kaulaliinan laariin; Sohvin mielestä se oli tippunut laariin tarkastuksen ”hälinässä”.
Anna Jaakontytär oli kutsuttu todistajaksi, koska Sohvi oli yrittänyt myydä hänelle viljaa vähän ennen kuin tieto varkauksista levisi. Muuta hän ei tiennytkään.
Anna Antintytär oli sattunut kulkemaan Matin pirtin ohi tupatarkastuksen aikaan. Hän oli nähnyt Liisan tulevan ulos paljain päin Matti perässään. Matilla oli toisessa kädessään Liisan myssy ja toisessa kirves, jolla hän uhkasi lyödä. Lähellä Matin pirttiä asunut Anna Juhontytär kertoi Liisan tulleen tarkastuksesta päähineettä; myssyn Liisa oli sanonut jääneen Matin luokse.
Oikeuden patisteltua Sohvia kertomaan totuuden, hän kertoi Maria Simontyttären tulleen luokseen myöhään maaliskuun 13. päivän iltana – samana iltana, jolloin Liisan aittaan oli murtauduttu – ja kertoneen myyneensä Motikkalaan kymmenen kappaa ruista. Aamulla Maria myönsi Sohville murtautuneensa Liisan aittaan puunuijan avulla. Hän kertoi myös myyneensä Suutolaan villaa. Maria vastasi tähän Sohvin johdatelleen hänet mukaan ja että Sohvi piti kaikki tavarat itsellään, hän sai vain juomia ilmaiseksi.
Nykykielellä ilmaistuna kapakoitsija käytti siis riippuvaista hyväkseen.
Sohvi kiisti varastaneensa mitään aitoista. Hän kuitenkin myönsi tienneensä mistä Marian tuomat rahat ja viljat olivat peräisin.
Matin osallisuudesta Maria sanoi, ettei hän tiennyt oliko Matti tietoinen vaimonsa varkauksista. Maria ei kuitenkaan uskonut, että Matti olisi voinut olla tietämättä, mitä yhteisessä kodissa tapahtui.
Istunnon päätyttyä epäillyt otettiin yön ajaksi säilöön. Yö turvasäilössä pehmitti epäillyt. Seuraavana käräjäpäivänä, joka oli 27. toukokuuta, epäillyt tunnustivat suunnilleen kaiken, ensin Sohvi ja sitten Maria. Vain murtotavasta jäi epävarmuutta. Sohvi ei suostunut kertomaan miten hän oli murtanut aittojen ovet. Hän vain sanoi Marian avanneen ovet. Maria puolestaan sanoi Sohvin murtaneen ovet. Maria myönsi murtautuneensa vain käydessään yksinään uudestaan Liisan aitalla.
Oikeudenkäynnin lopuksi tapahtui vielä niin merkillisesti, että Kustaa Kustaanpoika ei voinut vannoa varastettujen tavaroiden luetteloa oikeaksi. Hän ei nimittäin ollut valakelpoinen, koska häntä itseään oli rangaistu kaksi kertaa varkaudesta ja kerran näpistyksestä. Niinpä hänen vaimonsa Anna Antintyttären täytyi vannoa miehensä puolesta. Anna ei kuitenkaan ollut aivan samaa mieltä esimerkiksi varastettujen jauhojen määrästä, vaan pienensi hieman niiden määrää. Tavaroiden arvonmääritys jäi lautamiesten tehtäväksi.
Lopuksi todettiin vielä, että syytetyt olivat nelissäkymmenissä ja ruumiillisesti terveitä. Heitä ei ollut aiemmin rangaistu rikoksesta, mutta heitä oli usein epäilty varkauksista.
Tunnustusten perusteella oikeus totesi Joonas Pukkalan vaimon Maria Simontyttären ja itsellisen vaimon Sohvi Simontyttären syyllisiksi varkauksiin, joista heitä epäiltiin. Sohvi vei helmikuussa myllystä 25 kappaa Kustaa Kustaanpojalle kuuluneita ruisjauhoja ja kertoi varkaudesta Marialle. Myöhemmin naiset yhdessä murtautuivat Kustaan lukittuun aittaan ja veivät sieltä muun muassa viljaa ja muita tavaroita yli 19 riikintaalarin arvosta. Vielä maaliskuussa naiset murtautuivat Liisa Pertuntyttären lukittuun aittaan ja myöhemmin Maria kävi siellä vielä toisen kerran yksinään. Liisan aitasta kahdella eri kerralla vietyjen tavaroiden arvo oli runsaat seitsemän riikintaalaria. Tarkempi luettelo varastetuista tavaroista on liitteenä.
Kumpikin syytetty tuomittiin risulla piiskattavaksi (raipparangaistusta ei käytetty naisille). Rangaistuksen tarkka määrä oli murrosta seitsemän ja varkaudesta 21 paria. Lisäksi tuli häpeärangaistus kirkossa. Sen sijaan Sohvin mies Matti vapautettiin syytteistä. Sohvi ja Maria eivät saaneet odottaa rangaistusta vapaalla jalalla. Onnekseen he elivät uuden valtakunnanlain (1734) aikana. Sata vuotta aiemmin heidät olisi mestattu.
Liite
Liisalta varastettu
4 riikintaalaria 16 killinkiä käteistä
tynnyri ja 5 kappaa ruista
säkki (kulunut)
kuivaa lihaa
suolakalaa
pellavaa
kolme kaulaliinaa
Kustaalta varastettu
25 kappaa ruisjauhoa
2 1/3 tynnyriä ruista
3 1/3 tynnyriä ohraa
13 kappaa herneitä
3 säkkiä
puoli leiviskää pellavaa
8 kyynärää kangasta
12 kyynärää palttinaa
8 hilkkaa
1 ¼ kyynärää kukallista nauhaa
1 ¼ kyynärää punaista nauhaa
2 luotia indigoa
8 markkaa villaa
½ leiviskää villalankaa
8 markkaa pellavalankaa
1 lukko(salpa)
Kommentit