Hahmajärven torpan poika Erkki Heikinpoika haastoi syksyllä 1787 käräjille isänsä Heikki Matinpojan. Erkki väitti isänsä ajaneen hänet pois torpasta edellisvuoden keväänä. Erkki vaati torppaa hallintaansa, koska hänen mukaansa Pörvälän isäntä oli seitsemän vuotta aiemmin antanut luvan torpan raivaamiseen jHahmajärvelle juuri hänelle eikä Heikille. Torppa oli tosin raivattu ja rakennettu yhdessä.

Heikki kiisti, että torppaa olisi koskaan luvattu Erkille. Hänen mukaansa lupa oli annettu hänelle ja hän oli perustanut torpan omalla kustannuksellaan. Pörvälän isäntä Juho Eliaanpoika vahvisti, että hän oli antanut torpan paikan nimenomaan Heikille, joka on hänen vaimonsa sisaren mies. Kirjallista sopimusta ei ollut tehty. Heikki oli antanut Erkin asua luonaan siinä toivossa, että Erkki auttaisi torpan töissä, mutta avun suhteen Heikki totesi nyt erehtyneensä.

Heikillä ei ollut juurikaan myönteistä sanottavaa pojastaan käräjillä. Erkki oli vetelä ja työhaluton. Lisäksi Erkki oli ominut osan torpan tuotosta ja omaisuudesta ja tuhlannut ne. Erityisen vihainen isä oli siitä mitä oli tapahtunut edellistalvena Turun markkinoilla. Heikki oli lähettänyt Erkin Turkuun myymään yhdeksän leiviskää pellavia ja kaksi pukinnahkaa. Erkki oli lähtenyt matkaan isänsä hyvällä hevosella. Kun Erkki vihdoin viiden viikon päästä kotiutui markkinareissulta, isä sai järkytyksekseen havaita, että suurin osa tuotteiden hinnasta oli matkalla tuhlattu. Kaiken huipuksi Erkki oli vaihtanut isänsä hyvän hevosen kelvottomaan kaakkiin!

Palattuaan tuhlaajapoika oli itse muuttanut toiseen torppaan. Tämän jälkeen hän oli tehnyt kaksi tarpeetonta matkaa Hämeenlinnaan pyytääkseen käskynhaltijalta lupaa muuttaa ulkomaille. Erkki halusi nimittäin muuttaa Karibianmerellä sijaitsevalle Saint-Barthélemyn saarelle.

Noin tottelematonta, tuhlaavaista, ja maataloudelle vahingollista poikaa en ota takaisin, Heikki jyrisi. Hän uskoi saavansa torpasta riittävän elannon nuoremman poikansa Juhon avustuksella. Myös Juho Eliaanpoika Pörvälä ilmoitti ettei hän hyväksy Erkkiä torpparikseen. Pörvälän mukaan tiedot Erkin kevytmielisestä elämästä pitivät paikkansa.

Erkki kiisti vältelleensä työntekoa ja pois hän oli ollut vain tarpeellisten matkojen ajan. Hän kiisti aiheuttaneensa tavaroiden myynnillä tai hevosen vaihdolla vahinkoa isälleen. Rahojen vähyys selittyi sillä että hänet oli ryöstetty paluumatkalla Tammentaan kylässä. Tästä hän oli masentunut niin ettei vähään aikaan kehdannut tulla kotiin. Kun hän lopulta oli uskaltanut pyrkiä kotiin, isä oli välittömästi heittänyt hänet ulos. Silloin hän oli ollut pakotettu harkitsemaan ulkomaille muuttoa. Käskynhaltija oli kuitenkin tyrmännyt haaveet Karibialle muutosta, joten Erkki oli jäänyt täysin vaille elantoa.

Heikin mukaan Erkki oli edellisenä syksynä käynyt ilman lupaa ja isänsä tietämättä korjaamassa satoa torpan pellosta. Erkki myönsi ottaneensa tynnyrillisen ruista itselleen, mutta hänen mielestään se oli niin pieni osa sadosta, ettei isällä ollut syytä vaatia sitä häneltä.

Erkki vaati edelleen saada palata torppaan tai ainakin saada korvaus kuuden vuoden työstä. Heikki ei mielestään ollut Erkille mitään velkaa, koska hän oli elättänyt Erkin, tämän vaimon ja kolme lasta, joista ei ollut hänelle mitään apua tai hyötyä.

Maanomistajan vastustuksen takia oikeus ei voinut muuta kuin hylätä Erkin vaatimukset perusteettomina. Maanomistajalla oli toki oikeus valita torpparinsa. Palkkaankaan Erkillä ei ollut oikeutta, sillä hän ei ollut isänsä palvelija, vaan oli asunut torpassa perheenjäsenenä.

*

Juho Eliaanpoika oli sitä keskiaikaista sukua, jonka varhaisvaiheista tämä blogi muutama vuosi sitten alkoi. Heikki Matinpoika oli naimisissa Juhon toisen vaimon sisaren kanssa. Hahma-Pörvälän perustajat eivät siis olleet Pörvälän sukua.