Ruotsin ajan loppu oli sotaisaa aikaa – harvoinpa kuningaskunnan armeija oli pitkään paikoillaan saanut ollakaan. Pitkä poissaolo tuotti sotilaan perheelle omat ongelmansa.

Palattuaan taistelusta kotiin Vesijaolle Jaakko Bröms huomasi että hänen vaimostaan Sohvi Erkintyttärestä kiersi kylällä ikäviä juoruja. Huhuttiin ettei Brömsin vaimo ollut uskollisena odottanut miestään sodasta, vaan oli sekaantunut muihin miehiin. Vuoden 1790 syyskäräjillä hän vaati äitiään Vappu Yrjöntytärtä sekä Nuuttilan isäntä Israel Arvinpoikaa tilille juorun levittämisestä. Bröms vaati että väitteet joko todistetaan tai sitten hänen vaimonsa maine palautetaan.

Kunnia oli niin tärkeä asia, että edes omat vanhemmat eivät olisi saaneet vihjatakaan mitään aviorikoksen suuntaan.

Vastaajat myönsivät kuulleensa kyseisen juorun, mutta kiistivät sitä itse liikkeelle laskeneensa. Vappu kertoi sanoneensa sodasta palanneelle pojalleen, että tämän vaimo oli varomattomalla käyttäytymisellään antanut aiheen juoruiluun.

Israel kertoi edellisenä kesänä käyneensä rajalla ja tavanneensa Brömsin. Hän oli silloin Vapun pyynnöstä kertonut Brömsille, että tämän vaimo oli saanut aikaan uskottomuusepäilyjä.

Enempää ei oikeudenkäynnissä saatu selville. Itse huhujen kohde Sohvi Erkintytär vannoi olevansa syytön aviorikkomukseen.

Oikeus totesi VappuYrjöntyttären ja Israel Arvinpojan myöntäneen, että he olivat ilmoittaneet Brömsille tämän vaimon olleen uskoton miehensä ollessa komennettuna taisteluun. Tosin tuomiolauselmassa mainittin, että tämä teko ei ollut johtunut pahantahtoisuudesta vaan harkinnan puutteesta. Rangaistusta tämä asianhaara ei tainnut juuri lieventää. Kumpikin tuomittiin 20 taalarin sakkoon sekä esittämään oikeuden edessä julkinen anteeksipyyntö Sohville.

Köyhä ja vanhuudenheikko Vappu ei pystynyt maksamaan sakkoja, vaan joutui kahdeksaksi päiväksi vankilaan vedellä ja leivällä. Israelilla oli varaa, mutta ei halua maksaa sakkoja. Hän ilmoitti olevansa tyytymätön tuomioon. Ilmeisesti asian käsittely jatkui hovioikeudessa.