Kaisa Petterintytär Päijälän Nihtilän talon Vuorihuhdan torpasta ja Joonas Yrjönpoika saman kylän Sarvataipaleen torpasta olivat menossa naimisiin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kirkon keskikäytävän sijasta marssittiinkin käräjäsalissa, ja monta kertaa.

Kaisan näkemyksen mukaan hän ja Joonas olivat menneet kihloihin jo vuonna 1786 eräällä kirkkomatkalla, joka kummallakin oli kohtalaisen pitkä. Myöhemmin Sarvataipaleen torpassa noin 20-vuotias Joonas oli antanut hänelle sormuksen todistajan läsnäollessa, mutta syksyllä 1787 Joonas olikin halunnut vetäytyä hankkeesta. Kaisa ei tähän tyytynyt, vaan haastoi Joonaan käräjille ja vaati tätä toteuttamaan naimakaupan.

Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä Kaisalla oli todistajina Juho Juhonpoika Leppälä Antti Jaakonpoika Järn. Juho Juhonpoika havaittiin kuitenkin Joonaan serkuksi (äidin sisaren poika), joten hän oli jäävi todistamaan. Järn oli käytettävissä, mutta hän ei ollut läsnä kihlauksen tapahtuessa eikä muutenkaan pystynyt sanomaan mitään kiistaa valaisevaa.

Käräjillä asia ei ottanut edistyäkseen, vaan sitä lykättiin useita kertoja. Joonas olisi halunnut nopean ratkaisun, koska hänellä oli uusi morsian, jonka hän halusi viedä vihille. Vuosien mittaan Kaisankin mieli muuttui ja lopulta Kaisa ei enää vaatinut avioliittoa toteutettavaksi, koska siitä ei pakottamalla tulisi onnellista. Hän halusi vain korvauksen kärsimyksistään.

Todistajana kihlauksesta Kaisalla oli Jaakko Simonpoika Rauhalahdesta, mutta Jaakolla ei ollut kihlauksesta mitään valaisevaa sanottavaa. Tämän jälkeen Kaisa halusi todistajiksi Matti Juhonpojan ja Erkki Snällin (snäll = kiltti). Matti ja Erkki olivat sotilaita ja käräjien aikaan he olivat Svartholmin varuskunnassa, joten heitä ei saatu todistamaan.

Lykkäämisestä ei ollut hyötyä, koska käräjien välillä Matti ja Erkki oli komennettu taisteluun, eikä heihin niin ollen saatu yhteyttä. Ei edes tiedetty, ovatko he enää elossakaan. Tällöin Kaisa nimesi uusiksi todistajiksi Vappu Martintyttären Rauhalahdesta ja Stina Antintyttären Valkialasta.

Syksyllä 1789 asiaan saatiin viimein ratkaisu. Vappu Martintyttärellä ei ollut paljon kerrottavaa. Hän oli vain kuullut Joonaan sukulaisilta, että Joonas ja Kaisa ovat menossa naimisiin. Kihlauksesta hän ei tiennyt mitään.

Stina kertoi kuulleensa että Joonas ja Kaisa olivat menossa naimisiin, mutta Joonaan sisar oli estänyt sen.

Oikeuden pöytäkirjoista käy ilmi, että Kaisan veli Matti oli naimisissa Joonaan sisaren kanssa. Luultavasti Stina viittaa eri sisareen. Näin voi päätellä siitä, että Vuorihuhdan emäntä Leena Simontytär haastoi Joonaan naimattoman sisaren Marian kunniansa loukkaamisesta. Tämä tapahtui samoilla käräjillä, joilla Kaisa haastoi Joonaan. Marian poissaolon vuoksi tämäkin asia jouduttiin lykkäämään, eikä siihen ilmeisesti enää käräjillä palattu.

Tarkempaa tietoa naimakaupan kariutumisen syistä ei ole, mutta Stinan lausunnon perusteella vaikuttaa siltä, ettei Joonaan naimakauppa ole nauttinut perheen täyttä hyväksyntää. Pöytäkirjaankin on merkitty, että Joonaan isä Yrjö Erkinpoika vastusti jyrkästi avioliittoa. Kaisa oli torpan tyttö. Torppa oli Sarvataipalekin, mutta perintötorppa.

Kaisan asiamiehen mukaan Matti ja Erkki olivat olleet paikalla, kun kihlaus tapahtui, joten hänen mielestään oli välttämätöntä saada nämä sotilaat todistamaan. Siksi hän halusi, että oikeus myöntäisi vielä kerran lykkäystä.

Joonas vastusti uutta lykkäystä asiamiehensä välityksellä. Vastaajan mielestä Matti ja Erkki olivat joko kuolleet tai jääneet vangeiksi. Matti oli joutunut taisteluihin Savossa ja Karjalassa ja Erkki määrätty laivastoon joka oli joutunut meritaisteluun. Näin maailmanpolitiikka vaikutti kuhmoislaisten naimakauppojen selvittelyyn.

Myös oikeus piti epätodennäköisenä, että sotilaat saataisiin vielä käräjille, eikä siksi myöntynyt enää uuteen lykkäykseen. Koska Kaisa itsekin oli myöntänyt, että oletetulla kihlauksella oli vain yksi todistaja, Erkki Snäll, eivätkä käräjillä kuultujen todistajien lausunnot osoittaneet laillista kihlausta tapahtuneen, oikeus vapautti Joonaan vastuusta. Kaisa ei saanut edes oikeudenkäyntikuluja, saati kärsimyskorvauksia.

Päästyään pitkäksi venyneestä piinasta Joonas oli vielä nuori. Neljän vuoden kuluttua hääkellot soivat hänelle ja Vähä-Litun tyttärelle.