Rusthollari Aatami Gabrielinpoika Virmaila vaati lailliseen edesvastuuseen Antti Gabrielinpoika Hässälää, Matti Juhonpoika Tyllilää sekä Ingilän talon renkiä Juho Juhonpoikaa. Aatami olisi halunnut haastaa myös toisen rengin, jonka nimi oli Aleksanteri, mutta häntä ei ollut tavoitettu.

Kantaja ja vastaajat olivat olleet heinäkuussa 1787 karhujahdissa Seitniemen metsäalueella. Karhu oli hyökännyt Aatamin kimppuun ja haavoittanut häntä pahasti. Saman vuoden syyskäräjillä Aatami syytti metsästysseuruettaan siitä, etteivät he olleet auttaneet häntä hädän hetkellä. Aatami oli ollut karhunpureman takia vuoteenomana viikkoja ja joutunut turvautumaan kalliiseen lääkärinapuun. Syyskäräjien aikaan hän ei enää ollut hengenvaarassa, vaikka yksi pään alueen haava olikin edelleen hoidon tarpeessa. Aatami vaati vastaajilta puolta lääkärinkuluistaan, jotka olivat 13 riikintaalaria ja 16 killinkiä.

Matti Juhonpoika sanoi olleensa kaukana tapahtumapaikasta, ja kuulleensa asiasta muilta siinä vaiheessa kun karhu oli jo jättänyt Aatamin rauhaan. Myös Antti kiisti nähneensä, kun karhu hyökkäsi Aatamin kimppuun. Lisäksi jahtiporukka oli pitänyt niin kovaa meteliä, ettei hän ollut voinut kuulla Aatamin avunhuutoja. Aleksanterin Antti kertoi olleen aivan vieressään ja olleen siten yhtä tietämätön Aatamin joutumisesta karhun puremaksi.

Renki Juho Juhonpoika myönsi olleensa paikalla, kun karhu kävi Aatamin päälle. Mutta Juho oli vasta alle 18-vuotias nuorukainen. Aseenaan hänellä oli vain kirves, ja senkin hän pudotti pelästyttyään karhua. Aseista riisuttu Juho säntäsi suin päin pakoon eikä hänestäkään siten ollut Aatamin auttajaksi.

Vastaajat eivät mielestään olleet vastuussa Aatamin hoitokuluista, koska kukaan heistä ei ollut aiheuttanut Aatamin onnettomuutta.

Aatami kertoi menneensä ajorenkaan sisään opastaakseen kokemattomia metsästäjiä. Hän myönsi, ettei hän voinut väittää kenenkään muun metsästäjän vaikuttaneen onnettomuuden syntyyn, mutta pysyi kuitenkin siinä kannassaan, että vaaran havainneet olisivat voineet auttaa häntä. Aatami uskoi edelleen pystyvänsä uusien todistajien avulla osoittamaan, että vastaajat olisivat pystyneet auttamaan häntä. Oikeuden kehotuksesta Aatami kuitenkin suostui vetämään kanteensa pois ja luopumaan vaatimuksistaan.