Vesijaon Jussilan aittaan murtauduttiin vappuna 1787. Varas oli porannut lukon viereen reiän ja sitten suurentanut sitä puukolla niin että hän sai ujutettua kätensä reiästä ja avattua lukon sisäpuolelta. Saaliiksi varas sai pari tynnyrillistä ruista ja saman verran ohraa, 20 kappaa herneitä, kuivattua naudanlihaa ja kaksi uutta säkkiä. Jussilan lampuoti Risto Kaarlenpoika järjesti kylän kaikissa asumuksissa tarkastuksen tavaroiden löytämiseksi. Esitutkintaviranomaisia ei ollut, vaan yleensä tutkinnan suoritti kantaja itse parin uskotun miehen kanssa.

Matti Juhonpoika asui Vesijaolla itsellisenä omassa mökissään, joten myös hänen luonaan käytiin. Tarkastuksen aikana Matti Juhonpojan ja Juho Almin kesken syntyi sananvaihtoa, joka seurauksena epäily kohdistui Mattiin. Alm väitti että Matti oli houkutellut häntä rikoskumppaniksi ennen varkautta; Matti puolestaan syytti samasta Almia. Kenenkään luota ei kuitenkaan löytynyt Riston omaisuutta.

Matti oli kahden kesken kuiskutellut Riston alaikäiselle pojalle Joonaalle, että Almin luona pitäisi tehdä erityisen huolellinen tarkastus, koska Alm oli pyytänyt häntä mukaansa varkaisiin Joonas oli tietenkin kertonut isälleen, joka sai tästä syyn epäillä Mattia. Saman vuoden syyskäräjillä Matti selitti huomanneensa, ettei joka mökkiä tutkittu yhtä tarkasti, ja että tarkastajat aikoivat kokonaan sivuuttaa Almin mökin. Silloin hän oli huomauttanut tarkastajien perässä kulkeneelle Joonaalle, että myös Almin mökki pitäisi tutkia. Sen sijaan Matti kiisti väittäneensä kellekään, että Alm olisi houkutellut häntä varkaisiin.

Matin mukaan Almin häntä kohtaan esittämä vastaava syytös perustui parin vuoden takaiseen pilapuheeseen. Silloin vallinneen yleisen puutteen aikana hän oli tullut sanoneeksi ettei koko kylässä oli viljaa kuin Riston aitassa. Mutta Matin mukaan kukaan ei ollut kehottanut varastamaan sieltä. Matti vakuutti olevansa syytön eikä hänellä ollut syytä epäillä ketään varkaudesta. Almin kanssa Matti sanoi olleensa riidoissa jo vuosien ajan.

Matin selitys ei tehnyt Ristoon vaikutusta. Ristolla oli nimittäin toinenkin syy epäillä Mattia. Matin kerrottiin yrittäneen varkautta edeltävänä iltana houkutella myös reservirakuuna Mikko Wassia murtautumaan Riston aittaan. Wassin vaimo Maria Simontytär oli kertonut tämän Lamberin emännälle, joka oli kertonut Ristolle.

Matti selitti Wassin emännän ilmiannon johtuvan siitä, että Risto oli luvannut puoli tynnyriä ruista ja puoli riikintaalaria sille, jonka vihje johtaa varkaan kiinnisaamiseen.

Risto halusi Almin ja Wassin todistajiksi. Matti halusi jäävätä Wassin sillä perusteella, että he olivat riidelleet ja Wass oli samoilla käräjillä vastaamassa Matin pahoinpitelystä. Almiakaan Matti ei pitänyt täysin riippumattomana: Risto Kaarlenpoika oli naimisissa Almin serkun kanssa. Oikeus ei kelpuuttanut heitä todistajiksi, mutta halusi kuulla heitä ilman valaa.

Alm kertoi että pari vuotta aiemmin vallinneen puutteen aikana Matti oli pyytänyt häntä auttamaan Riston aittaan murtautumisessa, mutta hän ei ollut suostunut. Matti oli vieläpä ehdottanut, että Alm kieltäytyisi antamasta ruokaa samassa taloudessa asuvalle veljelleen Tuomas Erkinpojalle, jotta Tuomaan olisi pakko lähteä auttamaan Mattia Riston aitan ryöväämisessä.

Wass kertoi, että vappuaaton iltana Matti oli pyytänyt häntä auttamaan Riston aittaan murtautumisessa, jotta hänkin, jonka Matti tiesi elävän puutteessa, saisi ruokaa. Wass ei suostunut, eikä tiennyt lähtikö Matti Jussilan aitalle. Wass oli nähnyt Matin asunnossa poran, mutta ei osannut sanoa oliko se saman kokoinen kuin Jussilan aitan oveen ilmestynyt reikä. Matti kiisti kaiken muun paitsi että oli omistanut poran, joka oli kuitenkin hävinnyt hänen lainattuaan sitä jollekin naapurille.

*

Uusien todistajien saamiseksi varkauden tarkempi tutkinta lykättiin talvikäräjille 1788. Sitä odotellessa ehdimme tarkemmin perehtyä Matin ja Wassin kärhämöintiin.

Wassin ja Matin riita koski lantakasaa. Matti Juhonpoika syytti Mikko Wassia siitä, että Wass oli yrittänyt estää häntä ajamasta lantaa pois Jussilasta.

Matin mukaan Wass oli lyönyt häntä ja vetänyt hänet maahan ja sitten jatkanut lyömistä nyrkein. Myös vaimoaan Matti väitti Wassin oli pahoinpidelleen, mutta kumpikaan ei ollut saanut näkyviä vammoja.

Wass myönsi kiivaan sananvaihdon, mutta kiisti pahoinpitelyn. Wassin mielestä Matilla ei ollut oikeutta viedä pois Jussilan rusthollin lantakasaa. Toinen riidanaihe johtui Matin vaimon keittopuuhista. Matin vaimo piti tulta katoksessa, jossa ei ollut tulisijaa ja Mikko pelkäsi, että tuli voisi katon kautta levitä hänen talliinsa.

Matilla oli todistajana nuori Anna Matintytär, joka oli käräjäsyksynä piikomassa Phalerin rusthollissa. Anna kertoi olevansa kotoisin Hämeenlinnan Luhtialasta ja tulleensa Vesijaolle Janakkalasta. Koska hän oli muualta tullut, hän ei saanut todistaa, ennen kuin hän esittäisi mainetodistuksen. Tämäkin asia lykättiin – luultavasti pysyvästi, koska seuraavilla käräjillä Matille tuli suurempia murheita.

*

Talvikäräjillä 1788 Ristolla oli useita uusia todistajia: rakuuna Erkki Westman, torpparin vaimo Eeva Simontytär, Arvi Arvinpoika Nuuttila ja Hakian vävy Juho Erkinpoika.

Westmanilla ei ollut havaintoja itse varkaudesta, mutta edellisten syyskäräjien aikaan hän oli kuullut Juho Almin ja tämän veljen Tuomas Erkinpojan sekä Mikko Wassin puhuvan Matti Juhonpojan apen Kustaa Lennin läsnäollessa, että Matti oli houkutellut heitä kanssaan varkaisiin. Wass sanoi pitävänsä Mattia syyllisenä, koska Matti oli juuri edellisenä iltana pyytänyt häntä mukaansa Riston aittaa tyhjentämään. Kustaa oli vakuuttanut vävynsä syyttömyyttä ja kieltänyt Wassia kertomasta Ristolle mitä oli sanonut.

Eeva oli työskennellyt samassa kaskessa Matin kanssa. Työn ohessa Matti oli sanonut Eevalle, että hän ei voi vannoa ettei ole syönyt Ristolta varastettua viljaa, mutta siitä hän voi mennä valalle, ettei ole käynyt siinä aitassa, joka ryövättiin. Syyskäräjien jälkeen Matti oli ollut käymässä Eevan miehen torpassa. Matti oli sanonut, että varkaus oli ollut käräjillä selviämässä, mutta koska niin ei ollut tapahtunut, hän ei usko että tekijää enää saadaan selville. Matin vaimo oli tällöin kiiruhtanut vaientamaan miehensä.

Jälkimmäisen lausumansa Matti kiisti kokonaan. Valapuheen hän selitti niin, että varkauden jälkeisenä kesänä hän oli joutunut lainaamaan useilta ihmisiltä pieniä määriä viljaa, jonka alkuperää hän ei tarkkaan tuntenut.

Arvi Arvinpoika oli mukana ratsiassa. Kustaa Lennin luota löytyi yhdestä pytystä vain pari kappaa ohraa. Lisäksi Lennin vaimon Vappu Jaakontyttären mukaan hänen hallussaan oli kuutisen kappaa ohran ja kauran sekoitusta. Parin päivän päästä tehdyssä lisätarkastuksessa Lennin aitasta löytyi kuitenkin puoli tynnyriä puhdasta ohraa. Vappu selitti saaneensa sen Jussilasta ensimmäisen ratsian jälkeen, mutta Jussila kiisti että heiltä olisi annettu Lennin emännälle ohraa.

Arvi kertoi tietävänsä ettei Matti Juhonpojalla ollut omaa viljaa puheena olevana aikana. Sen sijaan hän oli yrittänyt lainata viljaa monilta. Kuitenkin varkauden jälkeisenä kesänä hän oli jauhattanut useita pieniä viljaeriä naapurien käsikäyttöisissä myllyissä ja jopa vesimyllyssä. Viljaa oli Matilla riittänyt seuraavaan sadonkorjuuseen saakka, vaikka hän ei ollut lainannut tai ostanut sitä vappuna tapahtuneen varkauden jälkeen.

Myös Juho Erkinpoika otti osaa ensimmäiseen tarkastukseen, mutta jälkimmäisessä hän ei ollut mukana. Uusintatarkastuksen jälkeen Vappu Lenn oli sanonut Juholle saaneensa aittaansa tarkastusten välillä ilmaantuneen ohran Jussilan emännältä ja tyttäreltä. Jussilan emäntä ei vahvistanut tätä, kun Juho kysyi häneltä asiasta.

Kustaa Lenn selitti, että hänen aitastaan löytynyt ohrasäkki oli ollut aitassa jo ensimmäisen tarkastuksen tapahtuessa, mutta sitä ei ollut huomattu, koska se roikkui katto-orressa. Jälkimmäisessä tarkastuksessa se oli tippunut ovea avattaessa tarkastajien nenän eteen.

Kantaja Risto Jussila halusi oikeuden kuulevan vielä Eevan poikaa Yrjö Erkinpoikaa. Koska Yrjö ei ollut paikkakunnalla, asia lykättiin ylimääräisille käräjille ja Matti määrättiin odottamaan käräjiä Hämeenlinnan tyrmässä.

Kesäkuussa 1788 pidetyillä ylimääräisillä käräjillä Yrjö Erkinpoika kertoi kuulleensa saman kuin äitinsäkin. Risto Jussilalla oli kuitenkin myös useita uusia todistajia.

Ennen edellisiä talvikäräjiä Matti oli sanonut sotilas Bragosselle, että hän ei haluaisi mennä valalle siitä ettei ole syönyt varastettua viljaa. Keväällä 1787 Matti oli käynyt useita kertoja jauhamassa viljaa Bragossen käsikäyttöisellä myllyllä, mutta todistaja ei osannut kertoa montako kertaa ja kuinka paljon. Sen Bragosse muisti, että kun Matti noin kuukausi ennen varkautta oli kärsinyt äärimmäistä puutetta, hän oli sanonut Bragosselle, että ruoka on otettava sieltä missä sitä on. Piika Eeva Heikintytär oli nähnyt Matin jauhavan Bragossen myllyllä, mutta ei tiennyt asiasta enempää.

Myös Sohvi Antintyttären luona Matti oli käynyt jauhamassa viljaa. Kerran peltotöissä Matti oli sanonut Sohville, että jos hänet viedään Hämeenlinnan vankilaan, hän ei mene yksin. Päivä varkauden jälkeen Sohvi oli kuullut Mikko Wassin sanovan Mattia varkaaksi. Kustaa Lenn oli silloin kieltänyt Wassia kertomasta Jussilalle.

Isäntä Jaakko Rekonpoika oli myös kutsuttu todistajaksi, mutta hän ei osannut sanoa mitään.

Oikeus yritti puristaa Matilta tunnustusta, mutta käräpäivän kallistuessa iltaan istunto oli päätettävä tuloksettomana. Seuraavan käräpäivän aluksi Risto Jussila pyysi uutta lykkäystä hankkiakseen uusia todistajia Kuhmoisista asti. Matilta kysyttiin vielä, eikö hän mieluummin tunnustaisi ja kärsisi rangaistuksen heti kuin joutuisi virumaan pitkään vankilassa odottamassa uutta käsittelyä. Matti myönsi kärsineensä vankilassa kovasti huonosta ruoasta ja sairauksista, mutta ei siltikään suostunut tunnustamaan. Niinpä oikeus myöntyi lykkäämään jutun kuukauden päähän.

Ylimääräisillä käräjillä ehdittiin käsitellä yksi lyhyempi asia ennen yllättävää käännettä. Mietittyään seuraavan asian käsittelyn ajan Matti tunnusti varkauden pääosin ja vakuutti toimineensa yksin. Mikä tarkkaan ottaen sai Matin muuttamaan mielensä ei selviä pöytäkirjasta. Hän kiisti vain vieneensä säkkejä ja myös ohran ja herneiden määristä oli erimielisyyttä. Risto Jussila kuitenkin vahvisti alkuperäiset määrät käsi raamatulla, joten tuomio luettiin Riston ilmoittamien määrien mukaan.

Matti tuomittiin raipparangaistukseen; raippoja tuli murrosta yhdeksän paria ja varkaudesta 19 eli yhteensä 28 paria. Lisäksi Matti tuomittiin menettämään rikoshyötynä 18 riikintaalaria 14 killinkiä sekä maksamaan Ristolle oikeudenkäyntikuluja 4 riikintaalaria. Jos Matin omaisuus ei riittäisi korvauksiin, hänen olisi korvattava ylimenevä osuus Ristolle työllä.

Matti sai lainmukaisen tuomion, mutta nykypäivänä Matin tuomiolauselmaa lukevan on syytä pysähtyä hetkeksi ennen kuin tekee moraalisia arvioita. Kaikkina aikoina ei elannon hankkiminen laillisin menetelmin ole ollut helppoa. Jonkinlaista sosiaaliturvaa oli vain vanhimmilla ja sairaimmilla; työkykyisellä sellaista ei ollut. Matin tapaus ei ole mitenkään ainoalaatuinen. Varakkaammalta ottaminen ja köyhälle – eli itselleen ja perheelleen – antaminen oli huonoina aikoina hyvin tyypillinen omaisuusrikos. Niin kuin Matti Juhonpoika sen itse ilmaisi, nälkäisen oli otettava ruoka sieltä missä sitä oli. Viljaa hävisi aitasta tai jo suoraan kaskesta, saalista hävisi pyydyksistä ja niin edelleen. Kaikki tuskin jäivät kiinni. Tämäkin tapaus olisi ehkä jäänyt hämäräksi, jos Matti olisi malttanut pitää suutaan pienemmällä.