Vain 32-vuotias Juho Antinpoika Sarkanen menehtyi torppansa tulipalon yhteydessä lokakuun lopussa 1793. Koska vainajan ruumiissa havaittiin outoja vammoja, pappi ei suostunut hautaamaan häntä ennen asian tutkimista. Sarkasen tiedettiin eläneen suuressa epäsovussa vaimonsa Vappu Erkintyttären ja anoppinsa Maria Mikontyttären kanssa, joten epäily kohdistui heihin.

Juho Jaakonpoika Kopola sai tehtäväkseen tutkia ruumiin. Varsinainen tutkinta tapahtui sitten syyskäräjillä.

Vappu Erkintytär kertoi että kyseisen päivän aamuna pirtissa kuivumassa olleet pellavat olivat syttyneet palamaan. Lapsi oli heilauttanut valoneuvona ollutta pärettä niin että tuli oli tarttunut pellaviin. Vappu oli huutanut uunin päällä maanneelle äidilleen, että tulee heti alas ja ulos. Maria oli mennyt lasten kanssa navettaan turvaan, koska se oli pirtin lisäksi ainoa lämmin tila joka heillä oli. Vappu ja Juho olivat yrittäneet saada tulta sammumaan kantamalla ulkoa lunta ja vettä. Saatuaan tulen suurimmaksi osaksi sammumaan, he olivat sulkeneet ovat ja ikkunat, jotta tuli tukahtuisi. Juho oli kuitenkin mennyt takaisin sisälle. Ilmaannuttuaan taas ulos hän sanoi sammuttaneensa portaiden alla olleen palopesäkkeen kaatamalla sinne maitoa. Sen jälkeen kumpikin oli mennyt navettaan lämmittelemään, koska he olivat paljain jaloin.

Juho ei malttanut kauan pysyä navetassa, vaan lähti pian takaisin pirttiin katsomaan pellaviaan, tai mitä niistä oli jäljellä. Kun Juhoa ei kuulunut takaisin, Vappukin meni ulos ja huuteli miestään. Kun vastausta ei kuulunut, Vappu lopulta avasi pirtin oven. Savupilvi tulvahti hänen kasvoilleen avoimesta ovesta, mutta savun seasta hän näki miehensä lojuvan pirtin kynnyksellä. Vappu tarttui Juhoon ja veti hänet ulos. Mariakin tuli apuun, mutta he eivät saaneet Juhoa virkoamaan. Vappu lähti naapuriin Liehun torppaan hakemaan apua tulipalon sammuttamiseen; hirsirakenteisiin kytemään jäänyt tuli oli nimittäin avatusta ovesta saanut lisää ilmaa ja roihahtanut uuteen liekkiin. Avun saannissa kesti kuitenkin niin kauan, että mitään ei enää ollut tehtävissä pirtin pelastamiseksi. Miesten saapuessa liekit löivät jo katosta läpi.

Avioliitosta Vappu kertoi, että Juho oli ollut alkuaikoina kova häntä kohtaan, mutta viime vuosina, kun he olivat asuneet Sarkasen torpassa, tilanne oli helpottunut.

Jo samana päivänä lautamies Juho Jaakonpoika Kopola, kuudennusmies Hermanni Saksa sekä Martti ja Heikki Martinpojat Aholan torpasta tarkastivat ruumiin. Vain vasemmasta kyljestä löytyi jotain jälkiä, joita Kopola piti menehtymisen kannalta merkityksettöminä. Vamman uskottiin syntyneen vasta kuoleman jälkeen ruumista ulos pirtistä kiskottaessa.

Nimismies ei kuitenkaan luovuttanut. Hän oli kuullut juorun, jonka mukaan pahantahtoiset naiset olivat sulkeneet Juhon pirttiin niin että tämä tukehtui savuun. Palopaikalle saapuneita naapureita kuultiin, mutta kukaan ei tiennyt mitään rikokseen viittaavaa. Yksi oli tosin kuullut Maria Mikontyttären sanovan, että jos talo olisi palanut ja Juho Antinpoika jäänyt eloon, niin hän olisi tappanut heidät (siis Marian ja Vapun). Maria selitti tarkoittaneensa, että koska Juho oli kiivasluonteinen ja palo oli saanut alkunsa siitä että naisväki oli laiminlyönyt lasten vahtimisen, naisille olisi ollut odotettavissa huutia, jos Juho olisi jäänyt henkiin. Maria ja Vappu kiistivät mitenkään aiheuttaneensa Juhon kuoleman.

Oikeus piti todennäköisenä, etteivät epäillyt naiset olleet sulkeneet Juhoa pirttiin tämän tukehduttamiseksi, vaan Juho oli mennyt itse pirttiin paloa sammuttamaan ja menehtynyt tapaturmaisesti hengitettyään savua. Vappu ja Maria vapautettiin epäilyistä käräjillä, mutta päätös ei ollut lainvoimainen, vaan se piti alistaa hovioikeuden tarkistettavaksi, koska kyseessä oli vakavan henkirikoksen epäily. Henkirikoksesta olisi vielä tuolloin voinut seurata kuolemanrangaistus. Oikeus antoi myös hautausluvan. Haudattujen luettelosta en ole kuitenkaan Juhoa tunnistanut.

Jälkisanat

Aikana jolloin savuhormi oli harvinaisuus, tulen ja savun kanssa oli opittu tulemaan toimeen. Palamisprosessin yksityiskohtia ei kuitenkaan tunnettu. Sarkaset menettelivät aivan oikein sulkiessaan ovet ja ikkunat tulen tukahduttamiseksi. He tekivät sen kuitenkin väärästä syystä. Hapesta he eivät tienneet mitään, vaan he kuvittelivat myrkyllisen savun tukahduttavan tulen. Vaikka savu ymmärrettiin vaaralliseksi, häkämyrkytyksestä ei tiedetty yhtään sen enempää kuin hapestakaan.