Helposti ajatellaan, että ennen elämä oli niin vaikeaa, että typeryyksiin ei ollut aikaa tai energiaa. Se ei pidä paikkaansa. Nuoret ovat hölmöilleet niin kauan kuin nuoria on ollut.

 

Kuhmoisten kirkonkylän asukkaita kohtasi eräänä elokuisena aamuna vuonna 1776 kummallinen näky. Kivellä keskellä erään talon peltoa nökötti ruuhi, ikään kuin joku olisi soudellut ruispellossa, mutta joutunut karille. Vene oli vedetty pellolle yön aikana Päijänteen rannasta.

 

Veneen omistaja, itsellismies nimeltään Kaapo Yrjönpoika, oli raivoissaan. Vene ei ollut ainoastaan pois paikoiltaan, vaan se oli myös kärsinyt pahoja vaurioita. Miten Kaapo nyt pääsisi kalaan?

 

Kuukauden päästä pidetyillä syyskäräjillä Kaapo vaati syyllisiä tilille. Kaapon mielestä syyllisiä olivat talollisen pojat Antti Pertunpoika ja Yrjö Juhonpoika Myysälä, Elias Juhonpoika Pörvälä, Samuel Juhonpoika Teppola, Kustaa Kustaanpoika Simola ja Jaakko Simonpoika Paaja sekä renki Tuomas Simonpoika Äkämäestä. Epäillyistä kuitenkin vain yksi, Antti Pertunpoika, ilmaantui paikalle ja hänkin vakuutteli syyttömyyttään. Lisäksi lautamiehen mukaan vain Yrjö Juhonpoika Myysälä oli ehditty haastaa käräjille. Oikeus ei voinut muuuta kuin lykätä asian seuraaville käräjille.

 

Talvikäräjillä 1777 vastaajista puuttui Tuomas Simonpoika. Hän oli muuttanut Tehinniemelle ja ruvennut sotilaaksi. Kaapo ilmoitti, että tihutyön tekijöihin kuuluivat myös Matti Kustaanpoika Niemelä ja Paajan renki Joonas Juhonpoika. Kaikki sekä uudet että vanhat syytetyt kuitenkin kiistivät syytteet. Oikeus lykkäsi jälleen jutun ja määräsi Tuomas Simonpojan haettavaksi seuraaville käräjille.

 

Venejutun pitkittyessä Kaapo Yrjönpojalla oli kesken myös toinen oikeusprosessi koskien tappelua Juho Juhonpoika Teppolan kanssa.

 

Asiakirjoista ei selviä, miksi Kaapo Yrjönpoikaa näyttää kiusanneen melkoinen joukko kyläläisiä. Tapahtumilla on historiansa, jota ei ole mihinkään kirjattu. Kaapo oli itsekin talollisen poika. Jostain syystä hänen kotitalonsa Keikkala joutui silmätikuksi jo vuosia aiemmin. Kun hän oli nuori, naapuripitäjän kartanonherra merkitytti hänet manttaalikirjoituksissa rengikseen. Kartanon rengiksi Kaapo ei kuitenkaan suostunut. Niskoittelusta seurasi pitkä ja kallis oikeustaistelu. Myöhemmin aateliset valtasivat Keikkalan. Entiset talolliset valuivat säätyasteikossa alaspäin: isoveli torppariksi ja Kaapo itselliseksi. Nämä kokemukset kävivät epäilemättä talollisenpojan luonnolle.

 

Venejupakan jälkeen Kaapo muutti pois kirkonkylästä, ensin Säynätjoelle, sitten vielä pidemmälle samaan suuntaan Tehinniemelle. Myöhemmin Kaapostakin tuli veljensä tapaan entisen kotitalonsa torppari. Kaapo ja hänen vaimonsa asuivat Selkisen torpassa elämänsä loppuun saakka. Kaapoon liittyy kuitenkin vielä sellainen merkilllisyys, ettei häntä ole löytynyt haudattujen luettelosta.

 

Näyttää siltä, ettei Kaapon veneen kohtaamaa ilkivaltaa koskaan ratkaistu oikeudessa. Ehkä Kaapo kyllästyi tai rahat loppuivat. Usein riitoja myös sovittiin pois käräjiltä istuntojen välillä tai jopa istuntotauoilla, mutta siitä on yleensä merkintä pöytäkirjassa. Olipa niin tai näin, huonomminkin olisi voinut käydä. Itsellisyys oli usein välivaihe matkalla jos ei omaan niin ainakin vähän omempaan tupaan. Syrjäisessä torpassa oli ainakin rauhallisempaa kuin itsellisenä ahtaassa kylässä.