Eri sukupolvet eivät aina mahtuneet saman katon alle. Esimerkiksi Sohvi Matintyttärellä meni sukset ristiin vävynsä Yrjö Rekonpojan kanssa. Yrjö oli Alhon kartanon lampuoti Padasjoella. Hän oli kotoisin Toritun Pastilasta, mutta muuttanut kahden sisarensa kanssa Alhoon Pastilassa muutama vuosi aiemmin tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen seurauksena. Sohvi oli muuttanut Alhoon myöhemmin asuakseen tyttärensä ja vävynsä kanssa.

Pian kuitenkin ”olosuhteet” johtivat anopin ja vävyn välien rikkoutumiseen, niin kuin asia tuomiokirjassa ilmaistiin tarkemmin määrittelemättä millaisista olosuhteista oli kysymys. Yhteiselo jäi joka tapauksessa yhden talven mittaiseksi. Keväällä 1785 Sohvi muutti Alhosta erääseen torppaan Toritulla. Käräjille asia päätyi siksi, että Yrjö oli kieltänyt Sohvia ottamasta mukaansa eräitä hänelle kuuluneita tavaroita.

Riidanalaiset esineet olivat lehmä, tammitynnyri, kaksi tiinua, kaksi pyttyä, rautasurvin, puinen kiulu, ämpäri, damaskimyssy, kolme lampaannahkaa ja yksi pari naisten kenkiä. Yrjö myönsi tavaroiden olevan hallussaan, mutta selitti Sohvin antaneen hänelle pytyt, rautasurvimen, kiulun, myssyn ja kengät kauan ennen kuin hän muutti Alhoon.

Yrjö oli haluton antamaan tiinuja, tynnyriä ja ämpäriä ennen kuin Sohvi korvaisi nauttimansa ylöspidon. Lehmään Yrjö oli mielestään oikeutettu, koska Sohvi oli luvannut hänelle toisen kahdesta lehmästään jo 1783, ja Yrjö oli ruokkinut Sohvin lehmät koko sen talven, jonka Sohvi asui Alhossa. Sohvi kiisti luvanneensa kokonaista lehmää, vaan väitti antaneensa vain nautintaoikeuden maitoon. Muut esineet Sohvi väitti vain lainanneensa Yrjölle.

Ylöspitonsa edestä Sohvi sanoi tehneensä työtä, joten Yrjöllä ei hänen mielestään ollut oikeutta pidättää itsellään hänen tavaroitaan vastikkeena ylöspidosta.

Yrjö arveli löytävänsä todistajia sille, että Sohvi oli luvannut hänelle lehmän. Nimeämään hän ei kuitenkaan pystynyt yhtään todistajaa. Sen sijaan hän vaati, että Sohvin pitäisi vannoa, että hän ei ole luvannut lehmää.

Sohvi ei katsonut olevansa velvollinen vannomaan valoja. Sen sijaan hän myöntyi jättämään Yrjölle muut tavarat paitsi lehmän, tammitynnyrin, tiinut ja ämpärin. Yrjö puolestaan lupasi palauttaa nämä tavarat Sohville sekä korvata oikeudenkäyntikuluja 24 killinkiä. Näin anoppi ja vävy saavuttivat kaupankäynnin päätteeksi sovun eikä oikeuden tarvinnut kuin vahvistaa syntynyt sopimus.