Jouluyö 1744 ei ollut rauhallinen Kasiniemessä. Lapsenpäästäjä oli työn touhussa jo varhain jouluaamuna. Tällä kertaa tunnelma ei ollut iloinen. Lapsi saatiin ulos, mutta mitään ei kuulunut. Ei inahdustakaan. Poikalapsi oli kuollut. Kun lapsen isästäkään ei ollut tietoa, niin tutkintahan siitä seurasi seuraavilla talvikäräjillä.

Lapsen äiti Riitta selitti, että hän oli synnyttänyt Sohvi Erkintyttären ja Hebla Antintyttären läsnäollessa. Riitta väitti, että lapsen isä oli joku Matti Pohjanmaalta. Hänen mukaansa pohjalaiset olivat edellisenä talvena käyneet hakemassa kylästä ostamiaan hamppuja. Matti oli luvannut naida hänet. Kihlajaislahjaksi Riitta kertoi saaneensa hopeisen sormuksen ja soljen pienessä punaisessa rasiassa. Nämä esineet hän myös näytti.

Sohvi kertoi, että Riitan lanko Heikki Juhonpoika oli pyytänyt hänet avustamaan synnytyksessä. Synnytys tapahtui ensimmäisen kukonlaulun aikaan ja poika syntyi kuolleena. Riitta oli hänen kysymykseensä vastannut lapsen isän olevan pohjalainen. Heblan todistus oli samanlainen.

Kun Riittaa uudelleen kuulusteltiin lapsen isästä, hän piti edelleen kiinni siitä, että kyseessä oli pohjalainen mies, jota hänen toverinsa olivat kutsuneet Matiksi. Riitta ei kuitenkaan pystynyt sanomaan mistä kaupungista, pitäjästä tai kylästä tämä Matti oli kotoisin.

Oikeus ei ollut Riitan selitykseen tyytyväinen, vaan nimismies Wirlander sai tehtäväkseen ottaa selvää näistä väitetyistä pohjalaisista.

Asiaan palattiin seuraavilla syyskäräjillä. Wirlander oli puhuttanut lampuoti Matti Juhonpoikaa Kasiniemestä. Matin mukaan Kasiniemessä ei ollut pohjalaisia väitettyyn aikaan. Niin ollen kukaan pohjalainen Matti ei ollut voinut saattaa Riittaa raskaaksi.

Nyt Riitan ei auttanut muu kuin muuttaa kertomustaan. Hän ilmoitti lapsen isäksi herra Gustaf Arvidssonin, jonka kanssa hän oli ollut läheisessä suhteessa. Puoli vuotta sen jälkeen hän oli huomannut olevansa raskaana. Lautamies Matti Kustaanpoika Vesijaolta tiesi kertoa Riitan tosiaan olleen kyseisen herran palveluksessa vuonna 1744.

Herra Gustaf ei vakavaan sairauteen vedoten saapunut käräjille, mutta hän toimitti sinne kirjeen. Kirjeessä hän myönsi olevansa Riitta Tuomaantyttären lapsen isä. Samalla hän pyysi, että asia käsiteltäisiin huomiota herättämättä.

Riitta tuomittiin viiden ja herra Gustaf 20 hopeataalarin sakkoon. Lisäksi Riitan piti maksaa seurakunnalle kaksi ja Gustafin neljä taalaria. Sakko oli suuri: yleensä miehen sakko oli kaksi kertaa naisen sakko.

Pöytäkirjaan ei ole merkitty Gustafin sukunimeä tai arvoa, mutta mehän tiedämme kenestä hiljattain leskeksi jääneestä herrasta oli kysymys. Nyystölässä ei ollut kovin monta herraa.

Gustaf eli vielä monta vuotta ja saavutti hyvin korkean iän. Riitta muutti myöhemmin Luopioisiin ja pääsi naimisiin.