Joonas Pekanpoika Vinnilä Kuhmoisten Suurijärven kylästä oli toukokuisena sunnuntaiaamuna ennen auringonnousua kalassa Päijänteellä. Hän oli laskenut pyydyksensä Säynätjoen suulle toivoen saavansa saaliiksi kutevia säynäviä. Vaikka oli jo toukokuun loppupuoli, varhaisaamu oli sen verran kolea, että Joonas keskeytti pyydysten kokemisen, nousi rantaan ja teki vähän ylemmäs maalle nuotion. Joonaan ollessa nuotiolla lämmittelemässä joku ruoja kävi nostamassa hänen verkkonsa ja rysänsä ja vei niissä olleet kalat.

Joonas ehti nähdä varkaan soutavan pois hänen pyydystensä luota. Joonas työnsi kiireellä veneensä vesille ja lähti soutamaan varkaan perään. Kiinni ei ikämies ehtinyt varasta saada, mutta ehti kuitenkin tunnistaa hänet. Joonas näki, että pakenevassa veneessä oli torppari Heikki Simonpoika Lästilästä.

Heikki Simonpoika rantautui Ruokosen torpan kohdalla ja pakeni kalojen kanssa metsään. Joonas tunnisti Heikin käyttämän veneen. Se ei ollut Heikin oma, vaan se kuului Ruokosen torppari Matti Erkinpojalle. Ruokosen torpasta Joonas ei kuitenkaan tavoittanut Heikkiä, joten hän lähti kotiin.

Joonas tiesi, että Heikki Simonpoika oli aiemmin tuomittu murtovarkaudesta. Harkittuaan asiaa hän päätti lähteä todistajien kanssa ratsaamaan Heikin asunnon. Hän sai avukseen Ruokosen torpparin Matti Erkinpojan ja tämän langon Mikko Juhonpojan.

Tutkimuspartio tavoitti Heikin tiellä ja kehotti häntä palaamaan torpalle, jotta tutkinta voidaan suorittaa. Heikki kieltäytyi ensin lähtemästä torpalle, mutta ilmaantui sinne kuitenkin ja antoi Joonaan tutkia pirtin ja ladon. Kun niistä rakennuksista ei löytynyt merkkejä tuoreesta kalasta, Joonas halusi mennä tutkimaan navetankin. Heikki asettui seiväs kädessä navetan oven eteen.

Heikki ei päästänyt Joonasta sisälle navettaan. Sen sijaan hän kävi itse sisällä ja toi sieltä astian, jossa oli suolattua kalaa. Mutta kalat eivät olleet säynäviä, joita silloin tuli Säynätjoen suusta, joten Joonas ei tuntenut niitä omikseen. Joonas ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan vaati edelleen päästä tutkimaan navetan. Kun Joonas apumiehineen sitten lopulta pääsi tunkeutumaan navettaan, he löysivät lantakasan alta tuoreita ja vastikään perattuja säyneitä. Heikki suuttui niin, että otti yhden kalan ja heitti sen metsään. Jäljellä olleet neljä säynettä Joonas takavarikoi itselleen. Joonaan mielestä oli selvää, että kalat olivat hänen. Heikillä ei itsellään ollut venettä tai pyydyksiä eikä ollut uskottavaa, että hän olisi saanut kalat joltain muulta.

Käräjillä joita istuttiin syksyllä 1787 Heikki Simonpoika kiisti olleensa kyseisenä sunnuntaina edes Säynätjoen suulla saati että hän olisi kokenut Joonaan pyydykset. Heikki myönsi ettei hänellä ollut venettä, mutta hän väitti silti kalastaneensa. Pyydykset hän kertoi laittaneensa rannalta Tyrisevästä Päijänteeseen laskevan puron suulle. Tilanpuutteen takia hän joutui säilyttämään kaloja navetassa. Kalojen löytymisen lantakasasta Heikki selitti siten, että Joonas miehineen oli käynyt navetassa ennen hänen tuloaan ja polkenut kalat lantakasaan navetan pimeydessä.

Joonas todisteli, että Tyrisevässä ei esiinny säynävää, eikä kala pysty nousemaaan sinne Päijänteestä kivistä ja jyrkkää puroa pitkin. Verkkokalastusta ilman venettä Joonas piti mahdottomana. Lisäksi Joonas totesi, ettei kukaan viisas ja siisti ihminen säilytä elintarvikkeita navetassa.

Joonas halusi todistamaan Matin ja Mikon lisäksi Juho Aataminpoika Soukkion, joka oli kuullut Heikin myöntävän ottaneensa kaloja Joonaan pyydyksistä.

Heikki pyrki jääväämään Matin sillä perusteella, että Matti olisi syyttänyt häntä veneensä luvattomasta käytöstä. Tälle ei kuitenkaan ollut todistajaa. Mikon Heikki halusi jäävätä siksi, että Mikko oli syyttänyt häntä varkaaksi, ja tälle oli todistajakin. Renki Salomon Martinpoika Ruolahdelta kertoi olleensa läsnä, kun Heikki ja Mikko 23. syyskuuta riitelivät Ruolahden talossa ja syyttivät toisiaan päitsien varastamisesta. Todistajalle ei ollut selvinnyt, mihin moinen syytös perustui. Salomonista huomautettiin, ettei häntä ollut kutsuttu käräjille todistamaan, vaan vastaamaan salavuoteussyytteeseen. Toinen todistaja samalle asialle olisi ollut Mikko Kaaponpoika Selkisen torpasta, mutta häntä ei ollut haastettu käräjille. Oikeus päätti, että Juho ja Matti saivat todistaa, mutta Mikko oli jäävi, koska hän ja Heikki olivat vihamiehiä.

Matti kertoi kaikki asiat samalla tavalla kuin Joonas. Lisäksi Juho kertoi, että kun ennen käräjiä Heikki ja Erkki Laurinpoika Hukki olivat olleet Vinnilän tuvassa, Hukki oli suostutellut Heikkiä sopimaan asian Joonaan kanssa ja maksamaan yhden riikintaalarin. Heikki olisikin maksanut, mutta Joonaan poika neuvoi isäänsä olemaan suostumatta, ja niin sovintoa ei syntynyt.

Oikeus katsoi ettei Heikin syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Varastettujen kalojen arvo oli 16 killinkiä. Sakkoa tuli kuusi kertaa varastetun omaisuuden arvo, eli kaksi riikintaalaria. Lisäksi rangaistusta korotettiin 16 killingillä, koska Heikki oli rikoksenuusija. Sakkojen lisäksi Heikille määrättiin vielä kirkkorangaistus. Jos Heikki – joka tiedettiin rutiköyhäksi ja velkaiseksi – ei pystyisi maksamaan, sakot muunnettaisiin raipoiksi.

 

Päivitys 3.3.2023: Lisäsin vuosiluvun