Puukkoisten kylän Kaakon talo, eli Kimola, kuten sitä 1600-luvun asiakirjoissa nimitetään, ei selvinnyt veroistaan 1690-luvun katovuosina.
Kaakon vanhin poika Lauri oli kuollut samoihin aikoihin isänsä Eliaan kanssa jo 1690-luvun alussa. Laurin pikkuveli Yrjö Eliaanpoika, jolle isännyys siirtyi 1693, haudattiin marraskuussa 1697; rästiluettelossa hänen mainitaan kuolleen nälkään. Jatkuvuus oli siis katkolla.
Lauri Eliaanpoika Tapialan Pörvälästä maksoi Kaakon veron ja haki siihen lainhuutoa käräjillä elokuussa 1697. Lauri Eliaanpoika Kaakon leski Aune Rusintytär ja poika Tuomas Laurinpoika antoivat suostumuksensa järjestelylle.
Täysin vieras Lauri Eliaanpoika Pörvälä ei ollut. Hän oli luultavasti Yrjö Eliaanpoika Kaakon serkku. Yrjön äiti Aune ja Laurin isä Elias Yrjönpoika olivat ilmeisesti sisaruksia. Henkikirjaan on merkitty, että Pörvälän Aune-tytär naitettiin Puukkoisille. Yrjö Pörväisen joulukuussa 1672 toimitetussa perinnönjaossa sovittiin, että Eliaan sisaret Aune, Riitta ja Sohvi saisivat osuutensa rahana kymmenen vuoden kuluessa. Sisarusten asuinpaikkoja ei kuitenkaan mainittu.
Kaakon omistus ei kuitenkaan ollut tällä selvä. Lauri Pörväinen oli jo ehtinyt tehdä sekä syys- että vuoden 1698 kevätkylvöt Kaakon pelloilla, kun seuraavilla kesäkäräjillä alkoi tapahtua. Myös Elias Jaakonpoika Närvästä ilmoitti haluavansa lunastaa Kaakon perinnöksi – kaikki rästit hän olisi maksanut heti.
Myös Aunen mahdollinen oikeus tilaan nousi esille. Aune Rusintytär oli nimittäin avioitunut maaliskuussa 1698 Sysmän Särkilahdesta kotoisin olevan Antti Eskonpojan kanssa. Antin sanottiin kuitenkin olevan ”kykenemätön”, eikä hänellä ollut vaadittavia takaajia asukasoikeuden saamiseksi. Pääsäännön mukaan isännyyden olisi tietysti pitänyt mennä vanhimman pojan vanhimmalle pojalle, eli Tuomaalle. Tuomas oli tuolloin vielä ilmeisesti liian nuori isännäksi.
Pidemmälle asiaa ei käsitelty käräjillä, mutta lopputulos on pääteltävissä siitä, että muissa lähteissä Tuomas Laurinpoika on Kaakon isäntänä Yrjö Eliaanpojan jälkeen. Lauri Eliaanpoika Pörväisen kuoltua Tuomas Laurinpoika sopi Laurin veljen Pekan kanssa maksavansa Pekalle ne kylvöt, jotka Lauri ehti tehdä. Maksu jäi kuitenkin saamatta, ja Pekka haki korvausta vuoden 1704 syyskäräjillä.
Närvän Elias Jaakonpojasta tuli myöhemmin Mulkoilan isäntä.
Kun kaikki merkit vielä 1697 viittasivat siihen, että Lauri Eliaanpoika Pörväinen saisi tilan omistukseensa ja kun seuraava isäntä on nimeltään Tuomas Laurinpoika, voisi hätäisesti päätyä aivan väärään johtopäätökseen. Suku ei siis loppujen lopuksi vaihtunut 1700-luvun taitteessa, vaikka pahalta näytti.
Aiheesta muualla
Kommentit