Sääty-yhteiskunnassa puoliso löytyi yleensä omasta säädystä. Poikkeukset olivat vielä 1700-luvulla ylen harvinaisia.

Seuraava tapaus on selostettu Kuhmoisten historiassa, mutta se on niin hauska, että selostan sen tässä hieman laajemmin. Tapauksen ymmärtäminen koko koomisuudessaan vaatii nimittäin hieman taustoitusta.

Erkki Hellman syytti syksyllä 1723 Kuhmoisten kirkkoherran Kristian Gååsmanin rouvaa Mariaa kunnianloukkauksesta. Sekä Gååsman että hänen vaimonsa olivat Sysmästä, ensin mainittu paikallista pappis- ja viimeksi mainittu aatelissukua, ainakin biologisesti. Maria Larsdotter, kuten hänen nimensä yleensä asiakirjoihin merkittiin, oli kapteeni Lars Tandefeltin ja hänen emännöitsijänsä Riitta Akselintyttären avioton tytär. Tandefeltit vaativat käräjillä, että Marialta kiellettäisiin sukunimen käyttö. Riitan mukaan hän ja Lars olivat olleet kihloissa, mutta se ei auttanut tässä asiassa. Kapteeni Tandefelt oli tehnyt testamentin, mutta se oli rusthollin osalta pätemätön, koska rustholli oli kruunun, eikä kapteenilla ollut siihen perintöoikeutta. Sen sijaan Maria peri kyllä isänsä irtaimen omaisuuden.

Hellmanin ja pastorskan riita oli saanut alkunsa, kun Erkki oli pyytänyt pastorskan tyttären kättä. Madame oli siitä suuttunut ja häätyyttänyt Erkkiä hiilihangolla uhaten ja haukkunut tätä hunsvotiksi ja kelmiksi. Pastorskan mielestä oli täysin sopimatonta että tavallinen sotamies kosi paremman väen tytärtä. Erkki puolestaan oli sitä mieltä, että kyllä hän kysyä saa, eikä kysyminen oikeuta hyökkäämään häntä vastaan. Todistajana Erkillä oli kersantti Stierncreutz. Maria sai kolmen markan sakot.

Erkistä tiedetään hieman enemmänkin.

Samoilla käräjillä Erkki syytti kunniansa loukkaamisesta myös Antti Heikinpojan (Kauppila) vaimoa Kerttu Antintytärtä. Kerttu oli Erkin mukaan sanonut häntä varkaaksi. Tälle ei kuitenkaan ollut todistajia, joten kanne Anttia ja Kerttua vastaan hylättiin.

Kesällä 1726 Maria Yrjöntytär Lästilästä ilmoitti aviottoman tyttärensä isäksi Erkki Hellmanin. Maria oli ollut naimisissa Jaakko Heikinpojan kanssa, mutta Jaakko oli kadonnut rajan taakse isonvihan aikana. Rauhan tultua Maria oli matkustanut Haminaan etsimään miestään, mutta turhaan. Erkki Hellman hukkui heikkoihin jäihin 14. huhtikuuta 1725, joten hän ei pystynyt itse puolustautumaan käräjillä. Hänen puoltaan piti kapteeni Coljander, joka vaati asian kunnollista tutkimista, ettei vainajan syyksi sysätä sellaista, mitä hän ei ole tehnyt.

Kappalainen Henrik Leklin ja Marian anoppi ilmoittivat, että lapsen isä on Elias Erkinpoika (ilmeisesti Hinskala). Elias myönsikin olleensa kerran Marian kanssa, mutta kiisti isyyden. Elias tuomittiin 80 hopeataalarin ja Maria 40 taalarin sakkoon ja kirkonrangaistukseen. Köyhyyden vuoksi sakot muunnettiin ruumiillisiksi rangaistuksiksi. Lisäksi Elias määrättiin antamaan elatusapuna 15 kappaa viljaa vuodessa, kunnes lapsi pystyy huolehtimaan itsestään.

***

Vaikka säätyrajat ylittävä seurustelu oli sopimatonta, luvattomia suhteita oli varsinkin aatelismiehilllä ja niiden seurauksena syntyi huomattava määrä aviottomia lapsia.

Padasjoelta tunnetaan yksi säätyrajat ylittävä avioliittokin. Kyseessä oli aatelismiehen toinen avio.

Sohvi Antintytär synnytti Georg Johan Brummerille pojan 1734. Syyskäräjien pöytäkirjassa Brummerilla mainitaan olevan 8 alaikäistä, äiditöntä lasta ja hänen sanotaan olevan ”erittäin köyhä” ja vielä varmemmaksi vakuudeksi täsmennetään, että hänellä ei ole sen paremmin kiinteää kuin irtaintakaan omaisuutta. Brummer pyysi köyhyytensä vuoksi vankeusrangaistusta sakkojen sijaan, mutta muuntorangaistuksesta ei voitu käräjillä päättää. Hänet tuomittiin 10 hopeataalarin ja Sohvi 5 hopeataalarin sakkoon sekä häpeärangaistukseen.

Myöhemmin Brummer ja Sohvi menivät kihloihin. Se oli Brummerin ex-appivanhemmille suuri häpeä. Brummerin appi, paroni Horn vaati kihlauksen purkamista oikeusteitse talvella 1743. Hornin mukaan kihlauksella oli ollut vain yksi todistaja, Sohvin serkku Risto Antinpoika ja lisäksi se oli tehty alkoholin vaikutuksen alaisena. Brummer kertoi antaneensa kihlajaislahjana viisi hopeasormusta ja silkkimyssyn. Sohvi ei kiistänyt etteikö Brummer olisi kihlannut häntä humalassa, mutta oli sitä mieltä että myös humalassa tehdyt lupaukset on pidettävä. Morsiamen vastustelusta huolimatta oikeus purki kihlauksen. Lisäksi Brummer sai sakot juopottelusta. Puolet sakoista oli maksettava ilmiantajalle, nimismies Wirlanderille.

Sillä kertaa appiukko onnistui lyömään kiilan kyyhkyläisten väliin, mutta erossa he eivät pysyneet. Ilmeisesti he olivat käytännössä eläneet pariskuntana jo pitkään. Pari vihittiin lopulta virallisesti 20.10.1751. Brummer oli nuorikkoaan 12 vuotta vanhempi. Entinen kartanonherra eli viimeiset vuotensa Vesijaolla itsellisenä, pahasti alkoholiongelmaisena ja korviaan myöten velkaisena. Hän kuoli vuonna 1754. Sohvi eli leskenä 20 vuotta kunnes kuoli vanhuuteen. Rippikirjassa on merkintä ”muuttanut seurakunnasta”, mutta hän on palannut ennen kuolemaansa.