Jouluaaton hämärtyessä kohti iltaa vuonna 1780 Tapialan kylän Simolan pihaan sujahti reki niin vauhdikkaasti että lumi pölisi. Sinä vuonna jouluaatto sattui sunnuntaille, mutta pyhäpäivän rauhasta ei ollut tietoakaan. Kyllä, kyseessä oli sama Kustaa Kustaanpoika Simola, jonka edesottamuksia tässä on juuri sivukaupalla käsitelty. Kustaa ei tullut kotitaloonsa joulutervehdystä tuomaan.

Tultuaan tuomituksi vakavista rikoksista ja riitaannuttuaan veljensä Aatamin kanssa Kustaalla ei ollut vakituista asuinpaikkaa. Vaimo ja lapset oleskelivat Auttoisten kylässä Padasjoella.

Seuraavilla, alkuvuodesta 1781 pidetyillä talvikäräjillä toimitusvouti Favorin vaati Kustaalle ja hänen veljelleen Aatamille, joka oli Simolan isäntä, rangaistusta tappelusta.

Aatami kertoi kuulustelussa tiedustelleensa pihaan ajaneelta Kustaalta mitään pahaa tarkoittamatta, miksi Kustaa oli lähtenyt matkaan niin lähellä pyhiä. Kustaa oli ärsyyntynyt kysymyksestä niin, että oli hyökännyt Aatamin kimppuun ja kaatanut hänet maahan. Kustaa oli painanut Aatamin oikeaa silmää niin että yläluomi oli turvonnut. Maassa makaava Aatami oli käsillään huitomalla yrittänyt pitää Kustaata loitolla ja Kustaa oli siinä yhteydessä saanut pari naarmua kasvoihin.

Kustaa puolestaan kertoi tulleensa hakemaan joitain vaatteita aitasta, jonka hän edelleen omisti Simolassa. Kustaan mukaan Aatami oli ilman syytä hyökännyt hänen kimppuunsa ja kaatanut hänet maahan. Sitten Aatami oli yrittänyt lyödä Kustaata puulla. Kustaa oli silloin kertomansa mukaan pyytänyt paikalle sattunutta Yrjö Yrjönpoika Saksaa avuksi. Saksa oli ottanut Aatamilta puun ja erottanut veljekset toisistaan. Kustaa kiisti tuottaneensa vammoja Aatamin kasvoihin vaan väitti hänen tuottaneen ne itse kaatuessaan maahan tappelun tuoksinassa.

Heti tapahtumien jälkeen kumpikin pukari oli näyttänyt vammojaan lautamies Tuomas Juhonpojalle. Hänen mukaansa Kustaalla oli ollut kolme kynsimällä aiheutettua haavaa kasvoissa. Aatamin oikea silmä oli turvoksissa ja kasvoissa oli yksi haava.

Yrjö Yrjönpoika Saksan lisäksi tapahtumaa oli todistanut myös Kustaa Yrjönpoika Niemelä. Kustaa ei tiennyt miten tappelu oli saanut alkunsa tai kumman oli syy. Niemelän tullessa pihaan Aatami makasi maassa ja Kustaa oli hänen päällään ja veljekset repivät toisiaan hiuksista. Enempää Niemelä ei ehtinyt nähdä tapahtuvan, koska Yrjö Saksa erotti veljekset toisistaan.

Yrjö Yrjönpoika Saksa oli ollut menossa hakemaan rannasta vettä, kun hän huomasi Simolassa tapahtuvan jotain. Hänkään ei nähnyt tappelun alkua eikä osannut ottaa kantaa siihen kumpi oli aloittanut. Aatamin vaimo oli huikannut Yrjölle että hän erottaisi veljekset toisistaan.

Tappelu ei kuitenkaan loppunut vielä siihen. Vähän ajan päästä Aatami ja Kustaa kiskoivat taas toisiaan tukasta. Kun Yrjö meni uudestaan erottamaan heitä, Kustaa sanoi että nyt se varas otti minun kirveeni. Aatamilla oli todellakin kädessään kirves, jonka hän myönsi kuuluvan Kustaalle. Yrjö otti Aatamilta kirveen ja antoi sen Kustaalle. Riitely jatkui vielä sanallisena. Kiivaan sananvaihdon päätteeksi Kustaa hyppäsi rekeensä ja ajoi pois. Aatami heitti vielä jonkin esineen reen perään siihen kuitenkaan osumatta ja huusi, että aja pois, sinä varas.

Tappelun aloittajasta tai syystä ei päästy selvyyteen, koska veljesten näkemykset poikkesivat toisistaan ja todistajia ei ollut. Niinpä kumpaakin pidettiin yhtä lailla syypäänä.

Aatami tuomittiin vammojen tuottamisesta kolme kertaa kahden taalarin ja Kustaa kaksi kertaa kahden taalarin sakkoihin. Lisäksi kumpikin sai solvaamisesta kuuden markan sakot. Se että tappelu oli tapahtunut sunnuntaina toi kummallekin kymmenen taalaria lisää maksettavaa. Pyhäpäivärikos tuli siis kalliimmaksi kuin itse pääasia. Jos he eivät pystyisi maksamaan sakkoja, vastaava ruumiillinen rangaistus olisi kuusi paria raippoja. Aatami todettiin kykeneväksi maksamaan, mutta Kustaan maksukyvystä ei ollut varmuutta.

*

On tosiasia, että Kustaa Kustaanpoika Simola syyllistyi omaisuusrikoksiin. Vaikeampi kysymys on, miksi juuri hän lähti rikollisille poluille. Yksi asiaan vaikuttanut tekijä on voinut olla se, että hän oli pikkuveli. Kustaa ei nimittäin ole ainoa käräjäaineistosta noussut pikkuveli, joka joutui vaikeuksiin. Tila periytyi pääsääntöisesti esikoiselle – joskin merkittävä määrä poikkeuksiakin on olemassa. Vaikka perintöoikeus oli ainakin keskiajalta saakka kaikilla lapsilla, esikoisen suosiminen oli maantapa. Se oli tapa joka oli omiaan aiheuttamaan kateutta ja ristiriitoja. Sukupolvenvaihdokset hoidettiin enemmän tai vähemmän tyylikkäästi. Epäilemättä Simolassa ei ollut onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla – nimenomaan perinnöstä veljekset olivat aiemmin olleet käräjillä vastakkain, joten siinä lienee eripuran juurisyy. Joskus tiloja lohkottiin, joskus nuoremmille lapsille ostettiin jopa oma tila, mutta aina sellaista mahdollisuutta ei ollut. Jos esikoinen ei ollut toivoton juoppo tai laiskuri, hänen tulevaisuutensa oli melko varma. Muiden sisarusten tulevaisuus oli huomattavasti epävarmempi. Kaikki nuoremmat pojat eivät olleet tyytyväisiä tarjolla olleisiin vaihtoehtoihin. Se ehkä lisäsi riskiä luisua yhteiskunnan alempaan kerrostumaan.