Pienen Päijälänraittisarjan jatkoksi sopii käsitellä Valkialan kylän keskiaikaiset talot. Valkiala sijaitsi korkealla mäellä, jonka erotti Päijälän kylästä vain kapea peltoalue. Se on ehkä ollut alun perin yksinäistalo, mutta ensimmäistä maakirjaa laadittaessa ennen 1500-luvun puoliväliä siellä oli kolme isäntää. Yksi heistä oli Pekka Niilonpoika, jolle on vuonna 1544 merkitty sukunimi Hyrkkö. Isäntälinjaa seuraamalla talo voidaan todeta Pasiksi.

 

Pekka Niilonpoika 1539-1546; 1550-1552

Matti Pekanpoika 1548-1549

Martti Matinpoika 1553-1598

Matti Matinpoika 1599 (virhe?)

Mikko Martinpoika 1600-

Erkki Martinpoika 1624-

Yrjö Matinpoika vmo Helga Vilpuntr 1634-

(Erkki Martinpoika 1636-)

Jaakko Yrjönpoika, I vmo Sohvi II Kerttu 1675-

Yrjö Jaakonpoika, vmo Kaisa 1691-

Tapani Sipinpoika (yhtiömies), vmo Anna 1707-

Juho Yrjönpoika 1726-1748

 

Pasi joutui autioksi eli veronmaksukyvyttömäksi 1620-luvun lopulla Erkki Martinpojan ollessa isäntänä. Vuonna 1634 kruunu otti Yrjö Matinpojan viljelemään tilaa. On mahdollista, että kyseinen Yrjö oli aiemmin toisen talon isäntänä Valkialassa. Olipa kyseessä sama Yrjö tai ei, hänen isänsä selville saaminen vaikuttaa mahdottomalta.

 

Pasi oli siitä harvinainen talo Päijälän kyläkunnassa, että sen isäntä ei kuollut 1690-luvulla. Kesällä 1702 käräjillä kerrottiin, että Yrjö Pasi oli puukottanut Heikki Tuomaanpoikaa vasempaan käteen. Yrjö oli sen jälkeen lähtenyt sotilaaksi ja oli sotareissulla ulkomailla, joten hän ei itse ollut läsnä. Kun patronyymiä ei mainittu, Yrjön henkilöllisyys jää hieman epäselväksi. Vuoden 1705 rästiluettelossa Yrjö Jaakonpojalla mainitaan olleen yksi hevonen ja kaksi nautaa. Sotilaaksi lähdöstä ei siinä ole mainintaa. Yrjö Jaakonpoika on myös merkitty henkikirjoihin vielä tämän jälkeen.

 

Haudattujen luettelossa mainitaan myös Martti Pasi, jonka neljä poikaa haudattiin huhtikuussa 1694.

 

Isonvihan jälkeen Pasin isäntänä oli Juho Yrjönpoika (s. 1695, k. 17.4.1761). Yrjön muita lapsia olivat Kaapo (s. 1692), Vappu (s. 1694) ja Mikko (s. 1698).

 

Kesällä 1727 Juho Yrjönpoika Pasi oli syytettynä juopumuksesta jumalanpalveluksen aikana. Lukkari ja kirkonvartija olivat yrittäneet poistaa hänet kirkosta, mutta hän ei suostunut hievahtamaankaan, vaan huusi, että Jumala teitä vahvistakoon. Lopulta kappalainen Aspholm sai hänet suostuteltua poistumaan Lauri Yrjönpojan johdattamana. Välikohtaus herätti suurta huomiota ja aiheutti melua ja monet joutuivat nousemaan penkistään. Kuulustelussa Juho myönsi tosiaan ottaneensa aamulla pari paloviinaryyppyä ja että oli kirkossa saattanut tapahtua kuten todistajat kertoivat. Juho sai 50 hopeataalarin sakot, vankeudeksi muunnettuna 16 päivää vedellä ja leivällä.

 

1730-luvun lopulla Juho Yrjönpojan kanssa asuivat hänen poikansa Aatami, toinen vaimonsa Aune Antintytär ja poikapuolensa Juho Rekonpoika. Juho omisti osan Hakkimalan tilasta, joka oli ollut autiona koko 1600-luvun. Sukupolvenvaihdos toteutui siten, että Aatamista tuli Pasin isäntä isänsä jälkeen ja Juho Rekonpoika siirtyi viljelemään Hakkia. Juho Yrjönpojalla oli torpparina Simo Simonpoika (s. 1693)  viljelemässä yhden äyrin maan osaa Hakista. Simo siirtyi pois kylästä kauas Kylämäjärven rannalle Pasin ja Hakin yhteiselle metsämaalle. Väkkärän virkatalon haltija ei tätä ensin hyväksynyt, koska metsämaata ei ollut jaettu kylän taloille. Myöhemmin Simo ehdotti että vuokran sijasta hän maksaisi Hakin veron. Näin muodostui Rauhalahden talo ja aikaa myöten sen ympärille Kylämän kylä. (tk 1766, ks. myös Suvanto 1965: 193)

 

Sivumennen mainittakoon että Juho Simonpoika jätti saapumatta kapteeni Collianderin palvelukseen. Tässä blogissa on jo aiemmin todettu että niskoittelu ei ollut harvinaista. Väestön määrä oli romahtanut nälkävuosien ja sodan seurauksena, joten vielä 1700-luvun puolivälissä oli todellista työvoimapulaa. Vuoden 1739 asetuksella oli rajoitettu talonpoikaistilojen työvoiman määrää (tarkoituksena turvata säätyläisten työvoimantarve). Juho Yrjönpoika Pasi perusteli, että Pasi-Hakkimalan yhdystilalla oli hänen ja iäkkään vaimonsa lisäksi vain poikapuoli vaimoineen sekä Simo Simonpoika, jonka perheeseen kuului tytär ja mainittu Juho. Simo Simonpoika vapautettiinkiin syytteestä, mutta Juhoa sakotettiin käräjiltä poissaolosta. (sk 1740)

 

Aivan yksin ei Simo Simonpoika Kylämällä asustellut. Hän sai pian havaita, että aivan lähelle Isojärven rantaan oli jo pesiytynyt Kaukolan Nihtilän torppari Lauri Laurinpoika. Lauri oli Nihtilän eli Nihtilä-Hukin poika, joka oli saanut Isojärveltä torpan paikan. Isoveli Heikki jäi kylään. Lauri ei pitänyt uusista naapureista. Raja-, tie- ja muita riitoja ratkottiin usein käräjillä ja toisinaan vihanpito sai kärjistyneempiä muotoja. Vuonna 1753 Lauri väitti Simon nuoremman pojan, opiskelija Petteri Finnanderin antaneen hänelle viisi korvapuustia toisena adventtina kirkonmenojen aikaan. Finnander selitti vain pyytäneensä äitinsä kanssa saada lainata myllyä, mutta Lauri oli siitä raivostunut. Oli miten hyvänsä, syyte kuitenkin hylättiin, koska Laurilla ei ollut todistajia.

 

Finnanderista tuli myöhemmin Hollolan lukkari. Mainittakoon vielä tässäkin, että aiemmin vallinneesta käsityksestä poiketen Vinnilän isäntä ja kupariseppä Petteri Simonpoika ei ollut Petteri Finnanderin isä vaan setä (1). Finnanderin isoisä Simo Yrjönpoika – kupariseppä hänkin – oli Pihlajalahden poika, mutta hän asui vuosisadan vaihteessa myös Valkialassa ja myöhemmin poikansa luona Vinnilässä.

 

Fabian Lindenin (1925: 33) keräämän perimätiedon mukaan Kylämän ensimmäinen asukas olisi ollut Hakkinen Viitasaarelta. Tässä asutustarinassa ei taida olla muuta perää kuin Hakki-nimi, eikä sekään viittaa edes vanhaan Hakin sukuun, saati Viitasaareen. Sen sijaan Kylämän suku oli Pihlajalahden kautta Päijälästä. Päijälässä nimittäin sijaitsi keskiajalla Tolkkinen-niminen talo, jonka asukas muutti 1500-luvun puolimaissa Pihlajalahdelle (Suvanto 1965: 133). Näin sai alkunsa Pihlajalahden Seppälä ja sitä sukua oli ilmeisesti myös Kylämän perustanut Simo Simonpoika.

 

 

Viitteet

 

  1. Finnanderin vanhemmat löysi Sanna Becker, ks. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=7458

    vrt. Suvanto 1965: 424.

 

 

Kirjallisuus

Linden F (1925) Keräelmiä Kuhmoisten pitäjän historiasta. Tampereen Työväen Sanomalehti O. Y., Tampere.

Suvanto S (1965) Kuhmoisten historia. Kuhmoisten kunta ja seurakunta, Kuhmoinen.

 

Viittausohje

Koska blogikirjoituksia voidaan muokata ja poistaa, viitattaessa on tärkeää mainita päivä, jolloin artikkeli on luettu. Pyrin välttämään laajoja muutoksia julkaistuihin artikkeleihin. Virheiden korjaus ja pienet lisäykset ovat kuitenkin mahdollisia. Jos tähän artikkeliin halutaan viitata, suosittelen tämän mallin mukaista viittausta:

Nieminen JK (2018) Valkialan Pasi, Hakki ja Kylämän synty. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 7.12.2018.