Yritän saada selvyyttä siihen mitä Äkämäen Korppilassa tapahtui 1700-luvun taitteessa. Kysymys on nimenomaan yrityksestä. Kuhmoisten historiassa Korppilaa käsitellään sivuilla 219 ja 368.

Isonvihan jälkeen Korppilan isäntänä oli Risto Tuomaanpoika (k. 15.10.1741 Korppilassa). Hänen jälkeensä tilalla asuivat perheineen hänen poikansa Matti (s.n. 1695, k. 25.4.1754 Korppilassa) ja Mikko (s.n. 1700, k. 11.2.1772 Korppilassa). Risto Tuomaanpojan jälkeläisten selvittely ei liene kovin vaikeaa, enkä etenekään siihen suuntaan. Ongelmallisempaa sen sijaan on miten Ristosta tuli Korppilan isäntä ja mistä hän tuli.

Vuoden 1705 rästiluettelossa mainitaan Ristolla olleen vain yksi hevonen ja kaksi lehmää. Risto Tuomaanpoika on henkikirjattu Korppilan isäntänä ensimmäisen kerran vuonna 1707 – tätä edeltäviltä vuosilta henkikirja puuttuu. Riston silloinen vaimo oli nimeltään Inkeri. Riston viimeinen vaimo oli nimeltään Aune Martintytär (sk 1734). Aune kuoli 5.5.1763 kirkonkirjojen mukaan 82 vuoden ikäisenä. Hän ei siis ollut Matin ja Mikon äiti.

Luodaanpa katsaus 1600-luvun puolelle. Korppilassa vuosisadan loppu oli dramaattinen jo ennen suuria nälkävuosia. Korppilan edellinen isäntä (1683-93) Lauri Tuomaanpoika kuoli poikapuolensa Elias Eskonpojan tappamana. Elias puukotti Lauria jouluna 1693 niin että tämä menehtyi saamiinsa vammoihin kahdeksan päivän kuluttua. Lauri oli Anttulan Marttilasta koskapa Tuomaanpojat Tuomas ja Yrjö mainitaan hänen veljikseen. (tk 1694)

Isänsä kuollessa 1683 Elias oli ollut vasta 10 vuotias, joten vanha isäntä Vilppu Jaakonpoika järjesti niin, että Eliaan äidin Inkeri Eskontyttären uusi mies sai 1,5 äyrin maan. Eliaan oli määrä saada loput. (tk 1683)

Vuonna 1685 Vilppu teki poikansa Yrjön kokonaan perinnöttömäksi, koska hän oli ollut tottelematon ja väkivaltainen sekä varastellut isältään. Yrjö on merkitty nihdiksi ja lienee kuollut, koska häntä ei enää myöhemmin mainita asiakirjoissa.

Murhenäytelmän jälkeen tilalla asuivat vanhan isännän Vilppu Jaakonpojan vävy Sipi Pekanpoika (sk 1694) sekä Laurin leski Inkeri Eskontytär. Sipi ja Sohvi Vilpuntytär vihittiin 29.12.1695, mutta muuta heistä ei taideta tietää. Vilpun tahto oli, että Sipi Pekanpojalla olisi etuoikeus tilaan. Toisin kuitenkin kävi. Vaikuttaa siltä, että Vilpun suku joutui väistymään kokonaan vanhan isännän kuoltua keväällä 1697.

Risto Tuomaanpoika mainitaan Äkämäessä jo kesäkäräjillä 1696 hevoskauppojen yhteydessä. Risto oli ostanut Vilppu Jaakonpojalta hevosen, mutta Vilppu pitikin sen itse. Samassa pöytäkirjassa Ristolle mainitaan kuuluvan kolmannes talosta ja humalatarhasta. Näin siis Risto pääsi Korppilaan kiinni. Ennen isoavihaa hän omisti sen jo kokonaan, mutta myöhemmin tila ”autioitui” ja joutui kruunulle everstiluutnantin palkkatilaksi ja asukasoikeuden siihen sai kirkkoherra Gååsman. Vuonna 1725 Gååsman palautti Riston vanhimmalle pojalle yhden äyrin maan, koska ei omin väin pystynyt viljelemään koko tilaa. Tilan hallinnasta käytiin pitkällinen kiista, jossa etenkin pastorska Maria Larsdotter oli aktiivinen, mutta Riston pojille se sitten päätyi. Riston eduksi mainittiin muun muassa, että hän oli vähemmän velkainen kuin Gååsman. (kk 1732)

Vastaus otsikon kysymykseen on siis, että en tiedä, mutta siltä näyttää.

Veljekset Mikko ja Matti asuivat siis Korppilassa 1700-luvulla. Liika läheisyys tuotti toisinaan tiettyä kitkaa. Ensin Mikko valitti käräjillä Matin omineen parhaat pellot ja niityt. Nimismies Wirlander joutui toimittamaan katselmuksen ja niittyjaon. Vähän myöhemmin he halusivat jakaa tontinkin. Vuonna 1749 Mikko oli käräjillä rikottuaan veljensä lantareen. Sakkoja tuli kaksi kymppiä, kun taas reen arvo oli vain yksi kuparitaalari ja kuusi äyriä. Talon jaostakin tuli riitaa. Jaossa Mikon käyttöön oli osoitettu vanha kellari, mutta Matti ei päästänyt häntä kellaritiloihinsa. Siitä Matti joutui maksamaan kolmen hopeataalarin sakot. Käräjöintitaipumus periytyi seuraavaankin polveen; vuonna 1753 Juho Matinpoika oli haastamassa setäänsä Mikkoa.

*

Lauri Tuomaanpojan leski Inkeri oli ilmeisesti Puukilasta, Esko Eskonpojan tyttäriä. Talvikäräjillä 1757 nimittäin mainitaan Matin veljen, Mikko Ristonpoika Korppilan ja Juho Heikinpojan (Yli-Puukila) olevan serkkuja. Heikki Eskonpojan Juho-poika kastettiin 1.8.1695. Juho Heikinpojan on ilmoitettu kuolleen 67 vuotiaana vuonna 1771. Laskettu elinikä ei aivan täsmää, mutta kuka muu hän voisi olla?

*

Korppilan mailla asui muitakin kuin Risto Tuomaanpoika ja hänen poikansa Mikko ja Matti. Kesällä 1725 entinen sotilas Juho Joosenpoika valitti, että hänet oli häädetty Korppilasta. Kirkkoherra oli Juhon mukaan antanut hänelle luvan asua Korppilan maalla sillä ehdolla, että hän toimii kirkkoherran renkinä. Rakennuspuut hän oli ottanut kylän metsästä. Kirkkoherra katsoi kuitenkin lupauksen rauenneen, koska Juho olikin mennyt paimeneksi Jämsään. Juho puolestaan kiisti lupautuneensa kirkkoherran rengiksi. Hänen mielestään oli ollut kysymys vain päivätöistä. Juhoa kiellettiin asumasta itsellisenä. Oikeus kehotti, että hänen pitäisi joko ruveta viljelemään jotain autiotilaa tai mennä toisen palvelukseen. Itse hän oli haavoittunut jalkaan, mutta hänellä oli kolme lasta, joista tosin yksi oli sairaalloinen, mutta kaksi lapsista oli työhön kykeneviä yli 12-vuotiaita. Juho kuoli tapaninpäivänä 1756. Kuhmoisten historian (s. 238) mukaan hän olisi muuttanut Riihijärvelle, mutta rippikirjoissa hänet on merkitty Korppilan yhteyteen kuolemaansa saakka.