Juho Antinpoika Vähä-Littu Harmoisista oli ollut Mikonpäivänä 1792 kirkossa ja jäänyt sen jälkeen sukuloimaaan Kuhmoisten kirkonkylään. Kun hän päivällisen jälkeen lähti kotia kohti, ilta oli jo hämärtynyt. Juhon mukana oli hänen alaikäinen poikansa ja kulkupelinä tietysti hevonen.

Kuokkalan torpan kohdalla heidät oli saavuttanut torpparin poika ja sorvari Jaakko Jaakonpoika Risula Kauratteelta. Jaakon isä oli entinen rakuuna Jaakko Osolander, joka kuten nimestä voi päätellä, oli tullut Risulan torppaan mutkien kautta Osoilasta.

Ilman mitään aihetta Jaakko oli pelotellut Juhon hevosta, lyönyt Juhoa itseään piiskalla ja yrittänyt pudottaa tämän satulasta. Näin Juho valitti myöhemmin käräjillä.

Jaakko kiisti kaiken, mutta nimismies Grönqvistillä oli kaksi todistajaa Padasjoen puolelta: Arvi Heikinpoika Alimmainen ja Akseli Eliaanpoika Ylimmäinen. Hekin samoin kuin vastaaja olivat olleet tulossa Kuhmoisista Padasjoelle.

Todistajan kertomus antoi tapahtumista hieman erilaisen kuvan. Arvin mukaan Jaakko oli yrittänyt nostaa tiellä seisseen Juhon hevosen selkään, mutta tämä oli kieltäytynyt nousemasta satulaan. Sen jälkeen Arvi oli kuullut piiskan sivalluksesta lähtevän äänen, mutta pimeässä hän ei nähnyt mihin piiska osui. Joka tapauksessa tämän jälkeen Juho kuului huutavan apua Kuokkalan torpasta.

Havainnot eivät olleet kovin tarkkoja, koska todistajilla oli ollut täysi työ pelästyneiden hevostensa kiinniottamisessa ja satuloiden etsimisessä pimeästä metsästä– ne olivat nimittäin rytäkässä tippuneet. Tämän vuoksi Juho seisoi jo maassa Arvin tullessa hänen luokseen eikä Arvi pystynyt sanomaan miten Juho oli hevosen selästä poistunut.

Myös Akselin mielestä Jaakko oli yrittänyt auttaa Juhoa nousemaan satulaan. Kun Juho ei ollut ottanut apua vastaan, Jaakko oli heilauttanut piiskaa Juhoa kohti, mutta Akseli ei ollut erottanut, osuiko se. Juhon avunhuudon hänkin oli kuullut ja kun Juho lähti kohti Kuokkalan torppaa, Jaakko seurasi ja sitten pimeydestä kuului jälleen piiskan ääni.

Kiistämisestä huolimatta oikeus tuomitsi Jaakon kahdesta piiskaniskusta kaksi kertaa kuuden markan sakkoon. Sakko oli pieni, koska näkyviä vammoja ei ollut jäänyt. Sen sijaan tierauhan rikkomisesta maksettavaa tuli 40 ja pyhäpäivärikoksesta 10 hopeataalaria, yhteensä siis 50 taalaria. Jaakkoa pidettiin maksukykyisenä.