Eräässä aiemmassa jutussa Padasjoen nimismies Wirlanderilla oli vaikeuksia sopeutua naapurien rakentamiin aitauksiin. Aitariidat eivät jättäneet häntä rauhaan myöhemminkään.

Talvella 1774 Yrjö Klemettilä valitti käräjillä, että Wirlander – joka silloin oli entinen nimismies – oli kaatanut hänen riihensä ympärillä olevaa aitaa kuuden seiväsparin pituudelta ennen joulua.

Wirlander selitti, että aita oli osaksi sillä peltosaralla, jolle Yrjö Kalkkala oli antanut hänelle luvan rakentaa asuntonsa yli kymmenen vuotta sitten ja että aita sulki hänen käyttämänsä polun. Hän oli joutunut tekemään aitaan reiän päästäkseen hakemaan vettä. Klemettilän ladon sivussa oli kyllä kapea reikä, mutta Wirlander selitti ettei sitä voinut käyttää sitä talvella lumen takia. Tosin Wirlander joutui myöntämään, että hänen rikkoessaan aidan viikko ennen joulua ei ollut lainkaan lunta.

Klemettilä kiisti, että hänen aitansa ulottuisi Kalkkalan saralle. Päinvastoin, hän oli siirtänyt aitaa lähemmäs riihtään ja kauemmas Kalkkalan sarasta juuri siksi, että Wirlander voisi käyttää hänen riihensä läheltä menevää kinttupolkua veden hakuun.

Koska Wirlander ei ollut Kalkkalan omistaja eikä ylipäätään omistanut maata Nyystölässä, hänellä ei ollut oikeutta kajota aitaan. Hänet tuomittiin kolmen hopeataalarin sakkoon ja korvaamaan Klemettilän oikeudenkäyntikulut kolmella taalarilla. Wirlanderilla ei ollut varaa maksaa sakkoja, joten ne muunnettiin neljän päivän vankeudeksi vedellä ja leivällä.