Eläimiin sekaantuminen oli yksi niistä rikoksista, jonka takia menetti helposti päänsä. Rikos ja rangaistus juontuvat Mooseksen laista:

Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet siten itseäsi saastuttaisi. Älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle pariutuaksensa sen kanssa; se on iljettävyys. (3 Moos. 18:23)

...

Sillä jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä kauhistuksista, hävitettäköön kansastansa, kaikki, jotka semmoista tekevät. (3 Moos. 18:29).

Käräjille näitä tapauksia päätyi kuitenkin vain harvoin. Sysmäläisen Perttu Tuomaanpojan epäiltiin sekaantuneen lehmään kesällä 1695. Hovioikeus päätti, että Perttu vapautuu syytteestä, jos hän ja yksitoista rehellistä miestä vannovat niin sanotun puhdistusvalan. Puhdistusvala oli joissain asioissa käytössä vielä 1700-luvun puolellakin, mutta katosi sitten oikeuskäytännöstä.

Perttu tuli seuraaville talvikäräjille myötävannojineen. He olivat vanha itsellinen Niilo Sakarinpoika Nuoramoisista, ratsumies Sipi Juhonpoika Suurikylästä, rumpali Samuel Juhonpoika Karilanmaasta, ratsumies Pauli Matinpoika ja isäntä Arvi Heikinpoika Nuoramoisista, torppari Heikki Juhonpoika Suurikylästä, isäntä Heikki Matinpoika Toivolasta, renki Lauri Erkinpoika Virtaalta, sekä isännät Niilo Niilonpoika, Simo Tuomaanpoika ja Erkki Antinpoika Toivolasta. Perttu puhdistui epäilyistä ainakin oikeudellisessa mielessä.

Noituuden tapaan myös eläimiin sekaantuminen soveltui mainiosti ihmisen maineen mustaamiseen, mutta sitä käytettiin vain harvoin. Sellaiseen tilanteeseen joutui Sysmässä varusmestari Carl Reen, joka vaati maineensa palauttamista kesällä 1694.

Varusmestari Reen oli häätänyt kylästä varastelevan itsellisnaisen, jota kutsuttiin Petterin Kertuksi. Kerttu alkoi tämän jälkeen juoruilla, että Reen olisi yhdeksän vuotta aiemmin – ollessaan vasta 12-vuotias – sekaantunut eläimeen, jonka lajia ei mainittu. Talosta toiseen liikkuvat itselliset olivat aikansa sosiaalinen media.

Kerttu haastettiin käräjille, mutta hän meni piiloon eikä häntä saatu istuntoon, vaikka nimismies sitä ahkerasti yritti. Rusthollari Antti Paulinpoika oli sitä mieltä, ettei Kerttu ollut täydessä ymmärryksessä. Sen sijaan Reenin sanottiin olevan rehellinen. Sen paremmin lautamiehillä, naapureilla kuin käräjäyleisölläkään ei ollut hänestä mitään pahaa sanottavaa, vaan hänen elämäntapaansa luonnehdittiin hiljaiseksi ja kristilliseksi. Hänet julistettiin juorusta vapaaksi kunnes Kerttu saadaan oikeuden eteen. Jatkoa ei ilmeisesti seurannut.

En ole nähnyt yhtään tästä sai muista samantyyppisistä rikoksista langetettua tuomiota Padasjoen tai Sysmän käräjäpöytäkirjoissa. Tästä tai muista normipoikkeamista on siten hyvin vähän sanottavaa Ruotsin ajalla.

Suomalaiset olivat pitkään luonnonkansaa. Kirjallisuudessa on otaksuttu, että poikkeavista mieltymyksistä tiedettiin, mutta niistä ei pidetty melua. Ongelma niistä tuli vasta kristinuskon myötä – uusia rikoksia ja rangaistuksia määriteltiin. Poikkeavuuksiin liittyvä suoranainen fobia on Suomessa nuorempaa perua ja kotoisin Saksan suunnalta.

Tässäkin asiassa luultavasti ensin muuttuivat vallanpitäjien käytännöt, kansan asenteet muuttuivat hitaammin. Vaikka monet normipoikkeamat olivat kiellettyjä, viranomaisetkin olivat paljon kiinnostuneempia tutkimaan sellaista luvatonta sukupuolitoimintaa, joka saattoi johtaa lisääntymiseen – eli samanlajisten, eri sukupuolta olevien välistä. Siitä jäi myös helpommin kiinni, varsinkin jos oli nainen.

 

Huom. Mooseksen lain kohdat ovat vuoden 1933 Raamatun suomennoksesta.