Maakesken itselliset olivat osallisina parissa käräjäjutussa, joita kannattanee selostaa siitäkin syystä, että ne voivat hieman valaista Häkän taloon liittyviä sukulaisuussuhteita.

 

Kysymys oli sen Simo Juhonpojan lapsista, joka asui vaimonsa Anna Erkintyttären kanssa Maakesken Häkän talossa 1700-luvun alkupuolella. Simon sukua oli ilmeisesti asunut Häkässä jo jonkin aikaa. 1740-luvulla isännäksi kuitenkin vaihtui jostain syystä muuan Antti Arvinpoika, jonka sukulaisuus aiempiin asukkaisiin ei ole ainakaan ilmeistä. Simo ja Anna elivät itsellisinä Maakeskessä lopun ikänsä. Vielä 1770-luvun tuomiokirjoissa Simolla on kuitenkin sukunimi Häkkä.

 

Tuomiokirjoista selviää, että Simolla oli kolme poikaa, joista vanhin, Mikko, seurasi appeaan kappalaisen lampuotina Kekkalassa. Lisäksi Simolla oli viisi tytärtä. Simolla oli 1770-luvulle tultaessa kolme vävyä: kankuri Jaakko Gröndahl ja sotilas Matti Häll, jotka asuivat Maakeskessä, sekä ”mittaaja” Joose Joosenpoika, joka asui Helsingissä. (En tiedä mitä hän mittasi. Mätare kääntyisi tietysti suomeksi ”mittari”, mutta se tuntuu jotenkin koomiselta.)

 

Simon vävyt olivat osallisina parissa käräjäjutussa.

 

Joose vaati vaimonsa perintöosuutena appivanhempien ainoaa jäljellä olevaa lehmää. Muut eläimet olivat menneet myötäjäisinä muille lapsille. Appivanhempien kuoleman jälkeen Gröndahl oli ominut lehmän. Gröndahl selitti, että hän oli kymmenen vuotta aikaisemmin antanut appivanhemmilleen vasikan, josta he olivat tämän lehmän kasvattaneet.

 

Oikeus katsoi, ettei Gröndahlilla tällä perusteella ollut oikeutta ottaa lehmä itselleen. Sen sijaan hän voisi kyllä vaatia perikunnalta korvausta, jos vasikka oli jäänyt maksamatta. Oikeus ei kuitenkaan voinut luvata lehmää Joosellekaan muita perillisiä kuulematta.

 

Koska oikeus totesi, että Simolla ja hänen vaimollaan oli kaikkiaan kolme poikaa ja viisi tytärtä, määrättiin Johan Favorin yhden lautamiehen kanssa toimittamaan perunkirjoitus ja perinnönjako. Tosin jo pöytäkirjassa todettiin, ettei jaettavaa juuri olisi, koska vanha pariskunta oli jakanut suurimman osan vähästä omaisuudestaan lapsille jo eläessään.

 

Vauva koirille?

 

Toisella kertaa käräjillä setvittiin kankuri Jaakko Gröndahlin vaimon Leena Simontyttären ja torppari Tuomas Juhonpojan vaimon Sohvi Aleksanterintyttären välejä. Kumpikin osapuoli syytti toista solvauksesta.

 

Talollisen tytär Liisa Arvintytär kertoi Sohvin kutsumana todistajana, että kun hän oli eräänä helmikuun sunnuntaina Täppisen talossa Maakeskessä, Leena Simontytär oli kulkenut ohi. Leena oli ohi mennessään kuuluvalla äänellä nimittänyt Sohvia huoraksi ja portoksi. Lisäksi hän toivotti Sohvin ruumiin ja sielun pahan hengen huostaan. Liisan loitompana ollut veli Arvi oli myös todistanut tapahtumaa, mutta ei ollut erottanut sanoja.

 

Sohvi oli reagoinut siihen kysymällä, että onko tuo rehellisen vaimon puhetta, ja vastannut itse: Se on porton lausunto!

 

Saman oli kuullut myös piika Riitta Jaakontytär. Lisäksi hän tiesi kertoa, että Leena ja Sohvi olivat sylkeneet toisiaan päin. Leena oli käskenyt Sohvin mennä Helsinkiin, jossa – Leenan mukaan – koirat ja siat olivat syöneet Sohvin lapsen.

 

Kun Leenalta kysyttiin, miksi hän oli näin sanonut, hän kertoi eräiden piikojen tulleen Helsingin markkinoilta ja kertoneen, että Sohvi oli synnyttänyt Helsingissä lapsen ja syöttänyt sen katukoirille ja sioille. Leena esitti vieläpä kolmen helsinkiläisen allekirjoittamat lausunnot siitä, että kaupungissa tosiaan juoruttiin sellaista. Sohvi kiisti edes synnyttäneensä. Oikeus ei ryhtynyt näitä syytöksiä tutkimaan, totesi vain, että jos rikos on tapahtunut, asia pitäisi tutkia Helsingissä. Sitä varten pöytäkirjanote piti lähetettämän viranomaisille Helsinkiin. Avoimeksi jää, onko tällaista asiaa joskus Helsingissä tutkittu. Näyttää siltä, ettei siihen ainakaan Padasjoella palattu.

 

Tämä tarina on tosi, mutta torso. Julkaisen sen kuitenkin nyt, koska on epätodennäköistä, että lisätietoa löytyisi lähiaikoina.