Pultavan taistelussa venäläisten vangiksi jäänyt, sittemmin majuriksi ylennetty Christian Ludvig Toll (s. 1665 Kusenöm, Saarenmaa, k. 1737 Asikkala) palasi vanhoilla päivillään Kalkkisten kartanoon Asikkalaan ja avioitui vuonna 1724 huomattavasti itseään nuoremman, ranskalaisperäisen Margareta Elisabeth de la Motten (s. 1695 Sauvo) kanssa. Parille ehti syntyä yksi tytär, Eva Helena, joka varttui aikuiseksi.
Eva Helenan lähestyessä naimaikää sulhasehdokkaita ilmaantui kaksin kappalein. Eikä ainoastaan kosijoita ilmaantunut, vaan tammikuun lopulla 1747 myös lapsi, joka sai nimekseen Georg Christian. Tämä on jo itsessään vaikea asetelma, mutta vielä vaikeammaksi tilanteen teki lapsen isän syntyperä.
Vyyhti alkoi purkautua, kun kenttävääpeli Erich Willhelm Fiandt vaati saman vuoden talvikäräjillä enonsa Erich Willhelm Tavaststiernan välityksellä avio-oikeuden perusteella osaa morsiamensa omaisuudesta, sekä lisäksi vahingonkorvausta. Hän oli mennyt 19 helmikuuta kihloihin Eva Helena Tollin kanssa. Kihlajaislahjoina hän oli antanut 4 kultasormusta, 3 kyynärää punaista damastia ja 1 parin hajustettuja käsineitä. Viikko ennen kynttilänpäivää Eva Helena oli kuitenkin synnyttänyt poikalapsen, jonka isä oli korpraali Georg Tornstedt Padasjoen Toritulta.
Eva Helenaa edusti valtakirjalla asianajaja Gillberg. Koska kysymys oli rikosasiasta, Eva Helena Tollin piti kuitenkin vastata syytteeseen itse. Seuraavilla Asikkalan talvikäräjillä, jotka pidettiin helmikuussa 1748, Eva Helena oli paikalla, Tornstedt ei.
Eva Helena myönsi salavuoteuden, mutta kiisti sen tapahtuneen avioliittolupauksen voimassa ollessa. Hänellä ei ollut aikomusta mennä naimisiin korpraalin kanssa.
De la Motten asianajaja luonnehti korpraalia ”mielenlaadultaan vaihtelevaksi”. Vieraillessaan Kalkkisten kartanossa korpraali oli asianajajan mukaan käyttäytynyt koppavasti majurskaa kohtaan ja antanut ymmärtää omistavansa tämän tyttären.
Asianajajan lisäksi myös leskirouvan veli Bengt de la Motte käytti puheenvuoron ilmoittaakseen ettei hän anna suostumustaan korpraalin ja sisarentyttärensä avioliitolle.
Kirjeessään, joka oli päivätty Beckbyssä 1. helmikuuta 1748, korpraali selitti, ettei pääse käräjille, koska on rajavartiossa. Kirjeessä hän myös vaati saada Eva Helenan vaimokseen.
Morsiamen perheen asianajaja vaati asian pikaista käsittelyä, jotta Eva Helena pääsisi taas seurakunnan huomaan ja että ”surulla ja murheella kuormitettu” leskirouva saisi helpotuksen. Oikeus ei kuitenkaan voinut päättää asiaa Tornstedtia kuulematta, vaan lykkäsi asian vielä seuraaville käräjille. De la Motten asianajaja ilmoitti tyytymättömyytensä ja halusi edelleen, että asia ratkaistaisiin ennen seuraavia käräjiä tarvittaessa ylimääräisillä käräjillä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
Seuraavilla syyskäräjillä Tornstedt vaati joko Eva Helenaa vaimokseen tai vaihtoehtoisesti 2000 kuparitaalarin korvausta avioliittolupauksen rikkomisesta. Todisteena avioliittosopimuksesta korpraali esitti Eva Helenan 12. maaliskuuta 1747 päivätyn kirjeen. Tornstedtin mielestä kirje osoitti, että Eva Helena oli lupautunut avioliittoon hänen kanssaan. Lisäksi hän pyysi saada kutsua todistajia. Todistajien avulla hän pyrki näyttämään, että hän ja Eva Helena olivat eläneet kuin aviomies ja vaimo. Hän kertoi myös antaneensa kihlauksen vahvistukseksi Eva Helenalle kultasormuksen.
Vastapuoli piti todistajien kuulemista turhana asian pitkittämisenä ja vaati jälleen asian välitöntä ratkaisua. Oikeus antoi kuitenkin korpraalille seuraavaan istuntopäivään aikaa hankkia todistajat.
Kirje on osoitettu ”minun kaikkein rakkaimmalle ystävälleni”. Kirjeen lopussa Eva Helena vakuuttaa olevansa ”suloisen ystävänsä uskollinen ystävä kuolemaan saakka”. Vielä lisäksi hän ilmoitti myyneensä korpraalilta jääneet tupakat.
Kirjeessä Eva Helena sanoo vastanneensa häntä ylipuhuneille sukulaisille ”tietysti ottavansa” korpraalin miehekseen. Käräjillä hän selitti toimineensa hätätilassa. Kun salavuoteus oli paljastunut, äiti oli hänet hylännyt. Niinpä hän ajatteli, että hänen on toimeentulonsa takia pakko mennä korpraalin kanssa naimisiin. Nyt hän ei enää korpraalia rakastanut, vaikka kirje sellaista antoikin ymmärtää. Kun koko suku vastusti avioliittoa ja kun äiti oli antanut hänelle anteeksi sillä ehdolla, että hän ei mene korpraalin kanssa naimisiin, hän oli muuttanut mieltään.
Eva Helena myös totesi korpraalin todistajien olevan turhia, koska hän ei kiistänytkään intiimiä suhdetta korpraaliin, mutta avioliittoon hän ei ollut missään vaiheessa suostunut. Korpraali oli käyttänyt hänen nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan hyväksi ja vietellyt hänet kauniilla sanoilla, Eva Helena selitti käräjillä.
Tornstedtin todistajina olivat paimen Erkki Antinpoika ja paimenen vaimo Hebla Sipintytär. Erkki pystyi kertomaan vain, että Eva Helena oli pääsiäisen 1747 tienoilla lähettänyt hänen mukanaan Tornstedtille ruokatavaroita, ja että majurska oli häntä siitä kovistellut.
Hebla oli ollut paikalla lapsen syntyessä. Korpraali ei ollut silloin läsnä, mutta palattuaan kotiin hän oli hoitanut Eva Helenaa hänen ollessaan heikossa kunnossa. Heblan mukaan Tornstedt ja Eva Helena olivat käyttäytyneet kuin aviopari.
Oikeuden mielestä näyttö ei osoittanut, että salavuoteus olisi tapahtunut avioliittolupauksen voimassa ollessa. Eva Helenan kirjeen ei katsottu tukevan Tornstedtin väitettä, koska se oli kirjoitettu vasta salavuoteuden tapahduttua. Tornstedt ei liioin pystynyt osoittamaan, että olisi antanut Eva Helenalle kultasormuksen ennen salavuoteutta. Todistajat olivat havainneet vain, että Tornstedt huolehti Eva Helenasta lapsen synnyttyä, mutta kihlauksesta sekään ei kertonut mitään.
Koska Tornstedt ei pystynyt osoittamaan avioliittolupausta, hänen vahingonkorvausvaatimuksensa hylättiin, eikä hän halunnut enää jatkaa asian käsittelyä laamanninoikeudessa, mihin hänellä olisi ollut oikeus.
Vapaana miehenä Tornstedt sai salavuoteudesta 20 hopeataalarin sakot. Sen sijaan Eva Helena oli ollut teon aikaan kihloissa kenttävääpeli Fiandtin kanssa, joten hänen sakkonsa oli kaksinkertainen, eli 40 hopeataalaria. Lisäksi Tornstedtin piti maksaa Asikkalan seurakunnalle 4 ja Eva Helenan 2 taalaria sekä jälleen ehtoolliselle päästäkseen kummankin piti hankkia synninpäästö tavanomaisin menoin.
Korpraali Tornstedt ei siis saanut Eva Helenaa eikä rahaa. Myös Eva Helenan kihlaus kenttävääpelin kanssa purkautui. Eva Helena naitettiin sitten vänrikki Carl Henric Palmstedtille 17.11.1748, runsas pari kuukautta sen jälkeen kun tuomio oli luettu. Palmstedt oli juuriltaan Baltian saksalainen, kuten Tollkin. Yleensä aateliselle tai muulle säätyläiselle sopiva puoliso etsittiin omasta viiteryhmästä. Eva Helenan historia huomioon ottaen voitaneen päätellä, ettei Palmstedt ollut aivan ensiluokkainen sulhasehdokas. Avioliitosta ehti syntyä tytär ja poika, jotka elivät aikuisiksi. Eva Helena kuoli 2.2.1756 Okeroisissa lapsivuoteeseen vain 27-vuotiaana, syntynyt poikalapsikin kuoli pian.
Ihmissuhteiden kiemurat eivät välttämättä kovin hyvin välity oikeuden pöytäkirjoista. Lukija muodostakoon oman tulkintansa siitä kuka rakasti ketä ja missä määrin oli kysymys rahasta ja kunniasta.
Kommentit