Eräs aiempi artikkeli käsitteli luvattoman viinan kuljetusta reellä Sysmästä Kuhmoisiin. Rikoksesta epäilty Iso-Kähärin Heikin onnistui välttymään tuomiolta. Tapaus ei jäänyt ainoaksi laatuaan. Pian sen jälkeen vuoden 1776 talvikäräjillä tutkittiin juttua, jossa joukko padasjokelaisia oli omavaltaisesti takavarikoinut lastin sysmäläistä viinaa. Tässäkin tutkinnassa viinan alkulähde jäi epäselväksi, mutta sivutuotteena selvisi yhtä ja toista mielenkiintoista, joten juttu kannattanee ottaa esille.

Rikoksesta epäiltiin lukuisaa joukkoa padasjokelaisia. He olivat räätäli Herman Malin, lukkari Mikael Philippenius, torpparit Erkki Juhonpoika, Juho Aataminpoika ja Risto Simonpoika sekä rengit Yrjö Yrjönpoika ja Antti Erkinpoika. Lisäksi paikalla oli ollut räätälin oppipoika Ananias Kaaponpoika. Ananiasta ei saatu käräjille, koska hän oli muuttanut Loviisaan. Antti Erkinpoika puolestaan oli lähtenyt Ruotsiin etsimään hoitoa kaatumatautiinsa ilmoittamatta tarkempaa olinpaikkaansa. Oikeus ei kuitenkaan antanut heidän poissaolonsa häiritä, eikä kukaan menettelyä moittinut.

Syytetyt torpparit ja rengit olivat edellisenä pääsiäisenä illansuussa yhyttäneet Padasjoen kirkon ja lukkarin torpan välisellä tieosuudella matkamiehen, jolla oli reessään pieni tynnyrillinen paloviinaa. Löytäjät olivat ottaneet viinan mukaansa ja vieneet sen lukkarin torppaan. Matkamies oli mennyt räätäli Malinin luokse. Myöhemmin vieras ja Malin olivat menneet lukkarin luokse, mutta viina ei enää ollut siellä, vaan se oli siirretty Juho Aataminpojan torppaan. Siellä takavarikoijat olivat jakaneet viinan keskenään. Myös lukkarin väitettiin ottaneen jotakin, mutta sen hän kiisti.

Matkamiehen sanottiin olevan Nujalan rusthollin torppari Sysmästä ja nimeltään Luha tai Luhanen. Ketään Luhasta ei Sysmästä löytynyt, mutta käräjille tuotiin Nujalan torppari Antti Juhonpoika. Antin isä oli ollut Nujalan rakuuna ja hänen sotilasnimensä Klubba oli vääntynyt suomeksi muotoon Lupa. Syytettyjen mielestä Antti Juhonpoika oli se mies, jolta he olivat viinan takavarikoineet. Antti kuitenkin kiisti olleensa Padasjoella 20 vuoteen, eivätkä lukkari ja räätälikään häntä tunnistaneet. Kun syytetyt ihmettelivät ettei Malin muistanut tarkemmin miestä, joka yöpyi hänen mökissään, Malin vastasi joutuvansa usein majoittamaan tuntemattomia matkalaisia, koska hänen mökkinsä sijaitsee yleisen tien ja Padasjoen kirkon välillä.

Syytettyjen mukaan rusthollari Mikko Kaaponpoika ja torppari Heikki Heikinpoika Virmailasta olivat kertoneet Nujalan torpparin käyneen pääsiäisenä Virmailassa ja jatkaneen sieltä Padasjoen kirkonkylään. Rekeen ei ollut kukaan katsonut. Virmailalaisten kutsumista todistamaan ei pidetty tarpeellisena, koska he eivät olisi voineet tietää – vaikka olisivat torpparin tunnistaneetkin – oliko kyseessä sama mies, jolta viinat vietiin.

Erkki Juhonpoika väitti myös, että hänen sisarensa mies Kaapo Yrjönpoika, joka oli Lättilän torppari Kuhmoisissa, oli nähnyt Antti Juhonpojan Padasjoella pääsiäisenä. Kaapoakaan ei kutsuttu todistamaan, koska hän olisi ollut jäävi.

Alkuperäisestä tynnyrillisestä löytyi syytettyjen hallusta vain puolet. Niinpä he olivat paitsi takavarikoineet viinan omavaltaisesti, myös käyttäneet sitä väärin. Syytetyt torpparit ja rengit tuomittiin yhteisvastuullisesti sadan hopeataalarin sakkoon sekä korvaamaan hävittämänsä viina. Sakot ja korvaukset jakautuivat kruunun sekä ilmiantajien nimismies Favorinin ja rusthollari Areniuksen kesken. Sakko oli samansuuruinen kuin luvattomasta viinanpoltosta lankeava sanktio.

Lisäksi kaikki saivat 10 hopeataalarin sakot osallisuudesta rikokseen. Tämä koski myös lukkaria ja räätäliä, koska he eivät olleet tehneet mitään viinan kuljettajan saamiseksi tuomiolle, vaikka siihen olisi ollut tilaisuus. Heidänkin katsottiin suosineen rikollista, vaikka näyttö ei riittänyt enempään.