Berendt Phalerin vaimo Anna Maria Horn yhdessä 18-vuotiaan poikansa Gustav Berendtin kanssa tappeli sisarenpoikansa vänrikki Mauritz Magnus Brummerin kanssa Vesijaon kartanon pihalla elokuussa 1751. Osapuolilla oli myöhemmin vastakkaiset muistikuvat siitä mitä oli tapahtunut.

Anna Hornin mukaan Brummer oli kaatanut hänet kahdesti maahan ja lyönyt serkkuaan kepillä, kun tämä tuli auttamaan äitiään. Brummerin mielestä taas hän oli joutunut serkkunsa ja tämän äidin pahoinpitelemäksi. Hän väitti saaneensa kasvoihinsa kaksi haavaa sekä lisäksi selkään mustelman, joka aiheutui siitä, että hänen serkkunsa oli lyönyt häntä kirveen hamarapuolella.

Brummerin todistajina olivat lampuoti Erkki Matinpoika Vesijaolta ja renki Erkki Erkinpoika Arrakoskelta.

Erkki Matinpoika oli ollut rannassa tukinajossa, kun hän kuuli pihasta riidan ääniä. Äänen lähteeksi paljastuivat serkukset Brummer ja Phaler, jotka kierivät maassa ja kiskoivat toisiaan hiuksista. Erkki ei kuitenkaan pystynyt sanomaan, kumpi oli niskan päällä. Myöhemmin hän näki naarmuja Brummerin naamassa.

Rengillä oli tarkemmat havainnot. Hän pystyi valaisemaan riidan alkua. Hänen mukaansa riita oli alkanut siitä, että rouva Phaler oli halunnut ajattaa puita pihaan. Silloin Brummer oli tullut estämään hanketta. Kovaäänisen sananvaihdon aikana rouva oli kaatunut, mutta renki ei pystynyt sanomaan, oliko kaatuminen johtunut Brummerin tönäisystä vai ei. Joka tapauksessa Brummerin serkku Phaler oli sännännyt äitinsä avuksi kirveineen huutaen, että nyt sinut piru perii, ja lyönyt Brummeria kahdesti kirveen hamarapuolella. Tämän jälkeen serkukset olivat kiskoneet toisiaan hiuksista, kunnes kaatuivat maahan, jolloin Brummer jäi Phalerin alle. Riitapukarien päästyä uudelleen jaloilleen jatkamaan hiusten repimistä rouva Phaler kävi kiinni Brummeriin, mutta renki ei osannut sanoa, yrittikö hän vain erottaa miehet toisistaan, vai tapahtuiko siinä yhteydessä jotain lisäväkivaltaa.

Brummer otti kirveen. Phaler ei pitänyt siitä, vaan huusi, että älä sinä urmas vitunpoica vie minun kirvestäni! Kun Brummer ei suostunut antamaan kirvestä, Phaler yritti lyödä häntä käteensä osuneella seipäällä. Sekä äiti varoituksillaan, että Brummer kirveellä uhkaamalla saivat Phalerin luopumaan seivästyksestä. Hän jatkoi sanallisella linjalla solvaten Brummeria Nyystölän kartanon varkaaksi ja hevosvarkaaksi sekä huorriencoinajaksi. [Solvaukset eivät olleet täysin vailla todellisuuspohjaa.] Tilanne päättyi siihen, että Brummer meni tätinsä kanssa sisälle ja laittoi oven hakaan. Phaler yritti vielä houkutella Brummeria ulos tappelemaan, mutta turhaan. Brummer pysyi sisällä, mutta heitti tätinsä ulos. Enemmistä solvauksista todistaja ei pystynyt tarkemmin kertomaan, koska hän ei ymmärtänyt ruotsia.

Brummerilla oli vielä kaksi todistajaa: Yrjö Fiskenfält ja seppä Erkki Erkinpoika Vesijaolta. Fiskenfält ei kuitenkaan saanut todistaa, koska hän oli Phalerin torppari. Myös sepän Phaler halusi jäävätä, mutta siihen oikeus ei nähnyt perustetta. Seppä oli liian kaukana nähdäkseen tai kuullakseen itse tapahtumaa, mutta jälkeenpäin Brummer oli näyttänyt hänelle mustelmiaan ja sanonut Phalerin lyöneen häntä seipäällä.

Phalerin rangaistusluettelo on pitkä:

Haavoista ja mustelmista yhteensä 6 taalaria

kiroilusta 6 markkaa

piittaamattomuudesta 1 taalari

varkaaksi nimittämisistä 6 markkaa kappaleelta

solvauksista 1 taalari kappaleelta.

Sakot muunnettiin kahdeksaksi päiväksi vankeutta vedellä ja leivällä.

Brummer sai sekä tätinsä että serkkunsa lievästä pahoinpitelystä 6 markan sakon kummastakin.

Koska kumpikin osapuoli sekä voitti että hävisi, oikeudenkäyntikuluja ei tuomittu maksettavaksi.

*

Vänrikki Brummerilla näyttää olleen krooninen taipumus tulla solvatuksi. Helluntaina 1753 Vesijaolla kyläläisten ollessa illalla kokoontuneena nuotiolle Brummer oli antanut korvatillikan Matti Juhonpojalle [Lamberi?] ja sanonut tätä kanaljaksi. Todistajien mukaan Matti oli silloin kysynyt, että milloin sinä maksat takaisin sen mallastynnyrillisen, jonka minä sinulle lainasin, senkin Urmas Witunpoika, w. w:n poika, maanjuoxia, aliravittu wajwanen, ja petturi. Petturista ja maanjuoxiasta Matti sai kuuden markan sakot, aliravitusta, wajwasesta ja kahdesta witunpojasta yhden taalarin sakon kustakin. Lisäksi sakot tuplattiin, koska kunnianloukkaus oli julkinen. Brummerin mukaan sanat oli lausuttu koko kylän edessä. Sen lisäksi ne lausuttiin vielä kaksilla käräjillä kahden pitäjän kuullen. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki. Brummer itse tuomittiin pahoinpitelystä kuuden markan ja kunnianloukkauksesta kahden taalarin sakkoihin ja hänen korvausvaatimuksensa hylättiin.

*

Oliko Brummerin olemuksessa jotain, mikä ärsytti muita? Kuvaa hänestä ei ole, eikä kovin tarkkaa sanallista kuvaustakaan, mutta jotain voi ehkä yrittää päätellä rivien välistä. Olisiko nuorempi serkku uskaltanut hyökätä Brummerin kimppuun, jos hän olisi ollut erityisen raamikas mies? Entä mihin viittasi ”nälkäkurjeksi” (vapaa suom.) haukkuminen? Oliko hän ehkä hintelä?

Osa solvauksista liittynee siihen, että Brummerin ja Phalerin äitien isä Paroni Gustav Horn joutui rahapulassaan myymään Alhon kartanon Brummerille. Brummer ei kuitenkaan pystynyt maksamaan kauppasummaa, mistä seurasi pitkällinen riita.